Voihan tarhatädit sentään

Hoitaja. Tarhatäti. Täti. Lastentarhanopettaja. Nimityksiä on vaikka kuinka ja kaikki ne ovat vanhentunteita.

Meiltä varhaiskasvatuksessa työskenteleviltä kysytään usein, miksi meidän tarvitsee olla korkeakoulutettuja? Naureskellen vähätellään työmme merkitystä, lausahduksilla kuten "teillä on helppo työ kun saa vaan leikkiä päivät pitkät" tai "tää on just tätä, kohta kai kaikilta vaaditaan korkeakoulutusta vähäpätöisimpäänkin työhön". No, ensinnäkin olen sitä mieltä ettei mikään työ ole niin vähäpätöinen, etteikö siihen tarvitsisi perehtyä jollain tavalla.

Toiseksi, en tiedä pitäisikö meidän alkaa enemmän puhua varhaiskasvatuksesta opetuksena ennemmin kuin hoitamisena? Kuuluuhan työhön (varsinkin kaikista pienimpien lasten kohdalla) myös sitä vaipanvaihtoa ja nenän niistämistä mutta todellisuudessa, nämä työt ovat aika pieni osa kokonaisuutta. Ja se oppiminen sekä opetus, tapahtuu usein leikin kautta sillä se on lapsille luonnollista. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei leikillä ja muulla toiminnalla, ole syvempää tarkoitusta. Kaikella päiväkodissa tapatuvalla toiminnalla, on merkitys.  Oletko itse koskaan yrittänyt istuttaa 2-vuotiasta 45 minuutin ajan paikallaan ja olettanut hänen oppivan puheestasi ja edessään olevista materiaaleista? Harva sen ikäinen kykenee siihen. He oppivat touhutessaan arjessa. Ja oikeanlaisen oppimisen yhdistäminen niihin arjen hetkiin, vaatii todellista osaamista, taitoa ja luovuutta. Se vaatii suunnittelua, toteutusta ja arviointia.


Sitä meidän opettajien työ on. Lasten kehityksen havannointia, opetuksen suunnittelemista, tavoitteellista toteuttamista ja toiminnan arviointia. Jokainen hetki päivästä on pedagogisesti perusteltu, toteutettu ja arvioitu. Jokainen hetki vaatteiden pukemisesta leikkitaitojen kehittymiseen, ulkoilusta lepoon sekä ruokailuista ohjattuun oppimiseen. Miksi? Koska jokainen hetki päivästä, on mahdollisuus oppimiseen.

Tiesitkö, että jotta voisimme suoriutua työstämme hyvin, meiltä vaaditaan kehityspsykologian ymmärtämistä. Erilaisten pedagogiikkojen oppimista ja hyödyntämistä käytännössä. Se vaatii sensitiivisyyttä ja aitoa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Halua ymmärtää ja auttaa. Kykyä nähdä sen kiukuttelevan taaperon, levottoman tutkijan ja hiljaisen havainnoitsijan kuoren alle. Kykyä ymmärtää jokaisen tönäisyn, halauksen sekä kyyneleen todellinen tausta. Taitoa tukea näitä ja kaikkia muitakin lapsia, jotta heistä kasvaa hyvällä itseluottamuksella varustettuja, oman arvonsa tuntevia ihmisiä.




Työmme vaatii taitoa nähdä ja ymmärtää erilaisia tapoja oppia ja opettaa. Taitoa nähdä haasteiden taakse ja kykyä ymmärtää erilaisia ihmisiä. Eikä puhuta vain kyvystä ymmärtää lapsia vaan myös erilaisia vanhemmuuden tyylejä, sillä työmme on paitsi lasten opettamista myös vanhempien tukemista, neuvomista ja kannustamista.

Hoitaja. Tarhatäti. Täti. Lastentarhanopettaja. Ei, vaan varhaiskasvatuksen ammattilainen. Joko varhaiskasvatuksen hoitaja tai opettaja. Ihminen, joka on käyttänyt vuosia kouluttautuakseen ammattilaiseksi, joka luo sinun lapsellesi oppipolun perustan.



Kommentit