Kuten aiemmin viikolla kerroin, 2-vuotis uhma on ollut vahvasti esillä meillä viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt on selvästi rauhallisempaa verrattuna siihen, millaista se oli muutama kuukausi sitten. Lupasin kirjoittaa postauksen aiheesta miten meillä kohdataan lapsemme uhma. Toivon että näistä vinkeistä on hyötyä joillekin teistä, jos ei muuten, niin ainakin siinä merkityksessä että tunnette ettette ole ainoita jotka tahivat uhmakkaan lapsen kanssa.
Olen täysin lapsilähtöisen kasvatuksen kannalla. Meilläkin arki pyörii hyvin lapsilähtöisesti ja päivät rakentuvat lasten tarpeiden ympärille. Lapsilähtöisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapset määräävät meillä. Pieni lapsi ei kerta kaikkiaan pysty käsittelemään liikaa vastuuta ja tarvitsee rajoja ja rakkautta. Näin mieheni ja minä ainakin uskomme vanhempina. Siksi meillä me vanhemmat, asetamme rajat ja jos kiellämme jotain, emme hetken päästä anna lupaa kuitenkaan tehdä sitä. Meillä "ei" tarkoittaa "ei". Esimerkiksi pöydille kiipeäminen tai tavaroiden heittely, ei meillä ole sallittua. Emmekä tästä jousta, vaikka lapsemme kuinka kiukuttelisi ja protestoisi. Meillä kaikki tunteet ovat sallittuja ja yhdessä opettelemme tunnistamaan ja käsittelemään niitä. En sano etteikö minullakin joskus pinna kiristyisi kun huutoa jatkuu pitkään. Silloin koen että on parempi olla itse hiljaa ja vain tarjota turvallista syliä ja vanhemman läsnäoloa.
Muistutan kuitenkin, että tämän postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole saarnata teille muille miten teidän tulisi kasvattaa lapsenne. Jokainen vanhempi tietää parhaiten mikä sopii juuri teidän perheelle. Ja voin ensimmäisenä myöntää, että kyllähän se välillä on todella turhauttavaa, kun mikään ei tunnu onnistuvan ilman pientä itku-potku-raivaria lapselta. Ja kyllä, minäkin tunnen välillä että "ei tästä tule mitään". Olen kuitenkin löytänyt muutaman asian jolla saan tuota riittämättömyyden- ja huono äiti-tunnetta vähennettyä ja joiden avulla jaksan tukea lastamme uhmassa.
1. Pick your battles
Ihan ensimmäinen vinkki on ehdottomasti että mieti mitkä asiat ovat sellaisia joihin oikeasti tarvitsee puuttua ja ennenkuin kiellät jotain, mieti miksi kiellät sen. Kiellätkö lasta tekemästä jotain siksi että se voi olla hänelle vaaraksi, jokin voi mennä rikki vai siksi ettet itse vaan ymmärrä tai jaksa kuunnella leikin aiheuttamaa meteliä. Jos vastaus on "kyllä" viimeiseen kahteen vaihtoehtoon, niin ehkä voit antaa asian kuitenkin olla ja säästät hermojasi hieman kun ei tarvitse käydä tahtotaistelua ihan olemattomasta asiasta.
2. Kuuntele
Uhmakas lapsi haluaa tulla kuulluksi. Laskeudu siis hänen tasolleen ja kuuntele häntä. Voi ehkä tuntua hassulta laskeutua alas huutavan ja kiukuttelevan ihmisen tasolle, mutta itse ajattelen että lapsen on tärkeä tuntea että häntä kuunnellaan, vaikka hän ei saisikaan tahtoaan läpi. Sinun aito läsnäolosi antaa lapselle tunteen että hänen tunteillaan on väliä myös silloin kun ne eivät ole pelkästään positiivisia. Hyvä esimerkki tästä on tavaroiden heittely. Meillä rakastetaan kaikkia pallopelejä, mutta olemme asettaaneet säännöksi että sisällä ei heitellä mitään. Tämä sääntö on aina ollut olemassa mutta silti se tuntuu tulevan yllätyksenä lapsellemme lähes joka kerta. Kun hän heittäytyy lattialle vastustamaan kieltoa, laskeudun hänen tasolleen ja kerron että ymmärrän että häntä suututtaa, mutta että säännöistä pidetään kiinni. Yleensä hän hakeutuu heti syliini ja rauhoittuu hetkessä.
3. Pysy rauhallisena
Tiedän, tiedän. Silloin kun lapsi makaa x asennossa lattialla huutaen pää punaisena ja potkien kaikkea ympärillään olevaa jatkuvasti, rauhallisuus on viimeinen asia mitä mietin. Mutta mietin sitä kuitenkin. Ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin lapsen kiukutellessa ja uhmatessa, parasta mitä voit tehdä on pysyä itse rauhallisena. Oma kokemukseni on, että uhmakas lapsi ruokkii omaa toimintaansa sinun tunteillasi. Joten mitä rauhallisempi itse olet, sitä nopeammin lapsikin rauhoittuu.
4. Anna lapsenkin päättää asioista
Kuten aiemmin kirjoitin, meillä aikuiset päättävät melkeinpä kaikista asioista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö lapsemme saisi päättää mistään. Hän saa päättää tietyistä asioista kuten, minkä paidan laittaa päälleen aamulla (hän saa valita kahdesta meidän esille asettamasta vaihtoehdosta), juoko maitoa, mehua tai vettä aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla (lämpimän ruuan kanssa juodaan maitoa), mitä lastenohjelmaa haluaa katsoa telkkarista silloin kun sitä katsotaan ja hän saa hyvinkin pitkälle aina määrätä leikit ja leikkien säännöt. Muitakin esimerkkejä löytyy.
Mielestäni on tärkeää antaa lapsen kokea että hänkin saa päättää jostain, eikä aina vain aikuinen määrää. Aikuisena ja vanhempana koen, että on kuitenkin minun tehtäväni määrittää, mitkä asiat ovat sellaisia joista lapsi voi itse tehdä päätöksen. Sitä mukaan kun lapsi kasvaa, asiat joista hän voi itse päättää lisääntyvät.
5. Rauhoita tilanne
Meillä uhma näyttäytyi vahvasti aina ollessamme esimerkiksi kaupassa tai kaupungilla ostoksilla. Lapsemme jaksoi keskittyä hyvin ensimmäiset 5 minuuttia, mutta sitten alkoi tapahtua ja aina paikalta lähdettiin huutavan lapsen kanssa. Eihän se itsestäkään ollut kovin mukava mihinkään lähteä, kun osasi jo ennalta arvata ettei matka mene mutkitta. Päätimme rauhoittaa tilanteen niin, ettei esikoisemme tullut mukaan kauppaan tai kaupungille. Sen sijaan että lähdimme kaikki käymään ostoksilla, ainoastaan toinen meistä vanhemmista lähti matkaan ja lapsemme sai laatuaikaa toisen vanhemman kanssa kotona tai isovanhempiensa luona hoidossa, niinä kertoina kun meidän molempien aikuisten täytyi päästä mukaan. Pikku hiljaa olemme jälleen kokeilleet kepillä jäätä ja nyt takana onkin jo muutama onnistunut reissu kaupungilla.
Minulla on myös muutama ajatus siitä, miten saisin hänet keskittymään paremmin esimerkiksi ruokakaupassa ja ajattelin kokeilla niitä lähiviikkoina. Näistäkin vinkeistä ja kokeiluista voisin kirjoittaa teille postauksen.
6. Huomioi
Kuten aiemmin kirjoitin, uhmakas lapsi haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Monet varmasti tietävät että lapset oppivat tekemään tihutöitä saadakseen huomiota, jos kokevat etteivät sitä muuten saa. Joten jos sinulla on uhmakas lapsi, koita muistaa huomioda häntä entistä enemmän niinä hyvinä hetkinä, jolloin ei kiukuta niin paljon.
7. Ole päättävinen ja johdonmukainen
Tämä on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein asia, mielestäni uhmakkaan lapsen kanssa toimimisessa. Koska jos olet epäjohdonmukainen, lapsi ei pysty luottamaan asettamiisi rajoihin ja se puolestaan lisää uhmakasta käytöstä. Lisäksi hän ei pysty ymmärtämään, miksi jokin asia ensin on kielletty ja hetken päästä ei. Pysy siis päätkösessäsi ja ilmaise se selkeästi lapselle. Ja jos olet kieltänyt lapseltasi jotain, älä anna periksi kun hän heittäytyy lattialle vastustamaan päätöstäsi. Sillä opetat hänelle vain sen, että kiukuttelulla saa tahtonsa läpi ja että hänen ei tarvitse uskoa sinua kun sanot hänelle jostain.
Tiedän että jotkut ovat sitä mieltä, että lapsen kanssa pitää neuvotella yhteisistä säännöistä ja olen jossain määrin samaa mieltä. Silloin kun puhutaan hieman vanhemmasta lapsesta. Kaksivuotiaan kanssa ei mielestäni tarvitse neuvotella siitä, saako kukkapenkin kukkia repiä tai saako seinille piirtää. Eikä kaksivuotiaan tarjoama huutokonsertti ole mielestäni tarpeeksi hyvä argumentti sääntöjen muuttamiselle. Neuvotella ehtii kyllä sitten, kun lapsi on valmis käymään neuvotteluja tietyistä asioista.
Ja lopuksi; pidä mieli positiivisena etsimällä ilonaiheita arjessanne ja taputa itseäsi olkapäälle kun huomaat edistystä. Ja muista, että myös uhma on vain vaihe. Se menee ohi aikanaan. Miten teillä on kohdattu uhmaikä? Mitä vinkkejä teillä on meille vanhemmille jotka tahivat uhmaikäisten lasten kanssa?
Kommentit
Lähetä kommentti