Tiistai on äidin ja Väinön päivä. Silloin on nimittäin lapsi/vanhempi jumppa, jonka aloitimme tänä vuonna. Se on yksi niistä tekemisistä jolla varmistetaan että Väinö saa omaa aikaa minun kanssani, samalla kun Jaakko ja Veeti viettävät laatuaikaa kotona kahdestaan. Tänään meillä oli myös leikkitreffit kotona vanhan työkaverini ja nykyisen ystäväni sekä tämän pojan kanssa. Meidän pojilla on ikäeroa vain noin kuukausi, joten ovat hyvin samalla aaltopituudella. Oli todella mukavaa huomata kuinka hienosti lapset osasivat leikkiä yhdessä ja keskenään, eivätkä vain samassa tilassa, kumpikin uppoutuneena omaan leluunsa.
Ja illalla oli se jumppa. Sitä odotettiin kovasti ja Väinö kulki reppu selässä koko iltapäivän, valmiina lähtöön. No, ihan ei olla vielä päästy talon tavoille jumpparyhmässä, mutta osallistuminen on tärkeintä. Enkä epäile hetkeäkään, ettemmekö mekin malta jossain vaiheessa istua alkupiiriä loppuun ja kuunnella ohjeita loppurentoutuksessa. Tällä hetkellä uutuuden viehätys on vielä niin suuri ja virikkeitä on niin paljon, että keskittyminen ei ole ihan huippuluokkaa. Ja onhan sitä ikääkin vielä aika vähän, joten olisi aika hurjaa olettaa että jaksaisimme keskittyä 45 minuuttia putkeen. Ei, meille on tärkeintä tällä hetkellä viettää yhteistä aikaa kahdestaan ja osallistua johonkin mikä on meistä molemmista kivaa.
Tänään kävimme lisäksi postissa, hakemassa paketteja. Muun muassa nämä Lauren Conradin kirjat olivat vihdoin saapuneet. Ai että olen odottanut näitä jo monta viikkoa ja nyt ne vihdoin ovat täällä! Joten kunhan saan tämän postauksen kirjoitettua; sohva, suklaalevy ja nämä kirjat kutsuvat. Huomenna on muuten tulossa se postaus uhma ikäisen lapsen kohtaamisesta, josta eilen jo kirjoitin.
Toivottavasti teillä on ollut yhtä mahtava päivä kuin meilläkin!
Kommentit
Lähetä kommentti