Ehkä tämä tästä, pikkuhiljaa

Niin,otsikko sen jo hyvin kertoo; meillä ollaan edelleen kipeinä. Juuri kun tuntui siltä että olemme kaikki tervehtymässä, Veeti alkoi yskimään rajummin ja seuraavan yön valvoin itkuisen vauvan kanssa. Aamuyö meni lasten päivystyksessä ja diagnoosina oli lievä korvatulehdus ja silmätulehdus. Vielä ollaan hieman toipilaita, mutta selvästi paremmissa voimissa.

Viimeiset kaksiviikkoa ovat menneet täysin huolehtiessa muista sairastelijoista, itse sairastellessa ja vähäisillä yöunilla. Tai siis, vähisimmillä kuin yleensä. Keskiviikkona katsottiin tietenki Temptation Islandin ensimmäinen jakso ja totesin miehelleni että jos joku pakottaisi minut tuonne, käyttäisin koko 3 viikkoa hyödyksi ja nukkuisin koko ajan. Tosin, en koe epävarmuutta parisuhteestani enkä voisi kuvitella olevani lapsistani erossa niin kauan, joten siinä mielessä tuo kyseinen ohjelma ei ole yhtään minun juttuni.

 

Mutta huonosti nukuttujen öiden takia, ei ole mikään ihme, että väsymys alkaa tuntumaan niin päässä kuin kehossa. Olen kuitenkin 28 vuoden elämäni aikana oppinut, että vastoinkäymisillä on tapana liikkua laumassa ja kulkevat jaksoissa. Ja kun kohtaa enemmän vastoinkäymisiä, on parasta itse säilyttää maltti ja pitää mielessä että jossain vaiheessa kaikki taas helpottaa.

Huomaan myös että kehoni reagoi tähän liikkumattomuuteen, joka on väistämätön asia viime viikkojen aikana. Kaipaan lenkkeilyä, jumppaamista ja olen päättänyt nousta takaisin satulaan ja palata ratsastuksen pariin. Ratsastus on siitä mahtava laji, että sitä voi harrastaa minkä ikäisenä tahansa ja millä tasolla haluaakin. Voi pitää taukoja ja palata lajin pariin, kun itselle sopii. Odotan jo ensimmäistä ratsatustuntia innolla!

Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikko! Meillä tehdään asteittain paluuta normaaliin arkeen ja blogin päivittäminenkin palaa normaaliin päivittäiseen rytmiinsä, nyt kun taas ehdin järjestellä omia ajatuksiani ja saan niitä kirjattua tänne. Hyvää viikonlopun alkua!

Kommentit