When life gives you lemons, make lemonade. Eli kun elämä ojentaa sinulle sitruunoita, tee sitruunamehua. Mutta mitä tehdä, kun ne elämältä saadut sitruunat ovat täysin homeessa? Siltä se ainakin tällä hetkellä tuntuu.
Maanantaina olin ajamassa suoraa tietä kun yhtäkkiä auton alta kuului naksahdus. Toinen etupyörä alkoi heti pitämään vinkuvaa ääntä ja ajoin suoraan kotiin. Jaakko onneksi tajusi mistä voisi olla kyse ja irroitti renkaan, putsasi välit ja tadaa; johonkin oli vain jäänyt pieni kivi jumiin. Päästiin siis helpolla ja huomattavasti halvemmalla kuin itse olin jo päässäni pohtinut. Tämä tapaus kuitenkin laukaisi ahdistuksen minussa ja aloin pohtimaan kaikkia katastrofitilanteita, joihin voi joutua. Tiistaina pääsin ahdistuksesta mutta seuraavana yönä Väinölle nousi kuume ja hän valitti jälleen toista korvaansa, joten sain nukuttua vain 2 tuntia.
Keskiviikkona käytiin lääkärissä ja todettiin ettei tulehdusta ollut mutta alkavaa flunssaa on. Päivän mittaan kaksi läheistä sukulaista joutuivat sairaalaan, molemmat sappikivien takia. Toinen piti leikata jo keskiviikkona, toinen torstaina. Kumpikin odottaa edelleen leikkausta. Olen kuitenkin katsonut aika monta vaalitenttiä viime päivinä ja jokaisessa tentissä puoluejohtajat ovat todenneet, että meidän täytyy huolehtia hyvin niistä jotka tarvitsevat sairaanhoitoa ja tarjota heille heidän tarvitsemaansa hoitoa nopeasti. Joten voimme varmaan odottaa useammankin poliitikon saapuvan apuun, hetkenä millä hyvänsä.
Itselläni on tänään edessä Raisa Cacciatoren luento. Tosin jännitän matkaa sinne ja kotiin hieman, koska kaikki universumin voimat tuntuvat vastustavan minua tällä hetkellä. Lisäksi jokainen pieni kivi, oksa, käpy tai muu tavara tiellä, on silmissäni uhka tällä hetkellä. Kun sanoin että haluan nähdä mitä elämä tuo tullessaan ja että tiedän osan olevan vastoinkäymisiäkin, en odottanut niiden tapahtuvan juuri nyt. No, ei kai tässä muu auta kuin odottaa että myötätuuli alkaa jälleen puhaltamaan.
Onneksi olen myös saanut hyviäkin uutisia tällä viikolla blogiin liittyen. Niistä lisää kun kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Sillä välin leuka kohti rintaa ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Vai miten se oli. Mitenkäs teidän viikkonne on sujunut tähän asti?
Maanantaina olin ajamassa suoraa tietä kun yhtäkkiä auton alta kuului naksahdus. Toinen etupyörä alkoi heti pitämään vinkuvaa ääntä ja ajoin suoraan kotiin. Jaakko onneksi tajusi mistä voisi olla kyse ja irroitti renkaan, putsasi välit ja tadaa; johonkin oli vain jäänyt pieni kivi jumiin. Päästiin siis helpolla ja huomattavasti halvemmalla kuin itse olin jo päässäni pohtinut. Tämä tapaus kuitenkin laukaisi ahdistuksen minussa ja aloin pohtimaan kaikkia katastrofitilanteita, joihin voi joutua. Tiistaina pääsin ahdistuksesta mutta seuraavana yönä Väinölle nousi kuume ja hän valitti jälleen toista korvaansa, joten sain nukuttua vain 2 tuntia.
Keskiviikkona käytiin lääkärissä ja todettiin ettei tulehdusta ollut mutta alkavaa flunssaa on. Päivän mittaan kaksi läheistä sukulaista joutuivat sairaalaan, molemmat sappikivien takia. Toinen piti leikata jo keskiviikkona, toinen torstaina. Kumpikin odottaa edelleen leikkausta. Olen kuitenkin katsonut aika monta vaalitenttiä viime päivinä ja jokaisessa tentissä puoluejohtajat ovat todenneet, että meidän täytyy huolehtia hyvin niistä jotka tarvitsevat sairaanhoitoa ja tarjota heille heidän tarvitsemaansa hoitoa nopeasti. Joten voimme varmaan odottaa useammankin poliitikon saapuvan apuun, hetkenä millä hyvänsä.
Itselläni on tänään edessä Raisa Cacciatoren luento. Tosin jännitän matkaa sinne ja kotiin hieman, koska kaikki universumin voimat tuntuvat vastustavan minua tällä hetkellä. Lisäksi jokainen pieni kivi, oksa, käpy tai muu tavara tiellä, on silmissäni uhka tällä hetkellä. Kun sanoin että haluan nähdä mitä elämä tuo tullessaan ja että tiedän osan olevan vastoinkäymisiäkin, en odottanut niiden tapahtuvan juuri nyt. No, ei kai tässä muu auta kuin odottaa että myötätuuli alkaa jälleen puhaltamaan.
Onneksi olen myös saanut hyviäkin uutisia tällä viikolla blogiin liittyen. Niistä lisää kun kaikki palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Sillä välin leuka kohti rintaa ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Vai miten se oli. Mitenkäs teidän viikkonne on sujunut tähän asti?
Kommentit
Lähetä kommentti