Eilen kirjoitin siitä että olin menossa tapaamaan Ruotsin yhtä tunnetuinta kirjailijaa, Camilla Läckbergiä, bloggaajalounaalle ja lupasin kertoa tuosta tapaamisesta enemmän. Minua jännitti todella paljon hänen tapaamisensa, sillä hän on jo vuosia ollut yksi ehdottomista suosikki kirjailijoistani ja matkalla Helsinkiin, lähes odotin koko ajan jotain tapahtuvan, mikä estäisi pääsyni tapaamiseen. Jotenkin tuntuu että aina kun olen suunnitellut itselleni jotain ohjelmaa, lapset sairastuvat, liikenne takkuaa tai tulee muita esteitä. Mutta tällä kertaa ei ollut mitään esteitä. Lapset jäivät tyytyväisinä isänsä kanssa vanhemmilleni ja Veetikin suostui ensimmäistä kertaa syömään pullosta ongelmitta. Liikennekin eteni hyvin ja saavuin tapaamispaikalle puoli tuntia etuajassa.
Minulle tarjottiin lasillinen kuohuvaa (alkoholitonta, koska imetän vielä) ja toiseen käteeni sain goodie bagin. Otin kuvia salista joissa istuisimme ja yhtäkkiä paikalle tupsahti Camilla ja hänen PR ihmisensä. Kättelimme ja vaihdoimme hiukan ajatuksia, ennenkuin hän siirtyi viereiseen tilaan kuvauksia varten.
Kun kaikki olivat saapuneet paikalle ja istuneet alas, kuuntelimme Camillan haastattelua jossa hän kertoi matkastaan tähän päivään. Hän kertoi lapsuudestaan, koulutuksestaan, kirjailijan urastaan, kirjoitusprosessista, elämästään ja lapsistaan. Lisäksi tietysti keskusteltiin hänen uudesta kirjastaan, Kultahäkki.
Kuva: Mia Malmi
Haastattelun jälkeen hän istui kanssamme lounaspöytään ja kertoi iloisena ja rentona lisää kaikesta ja vastaili kysymyksiimme. Camillan ja minun välillä istui hänen PR henkilönsä, Lina Hellqvist, jonka kanssa keskustelin lisää blogistani ja hän kertoi omasta työstään. Lopuksi otimme tietenkin kuvia ja saimme omistuskirjoitukset kirjoihimme kirjailijalta itseltään. Camilla otti hyvin kaikki pöydän ympärillään huomioon ja nauratti meitä monella hauskalla tarinalla. Hän oli erittäin avoin ja sympaattisen sekä vahvan oloinen nainen. Oli myös todella mielenkiintoista kuunnella hänen ajatuksiaan uuden kirjan hahmoista, tarinasta ja mahdollisesta jatko-osasta.
Muistan kuinka aloittaessani bloggaamisen, päässäni kaikui ääni joka sanoi että olen hölmö kun luulen että jotakuta kiinnostaisi lukea kirjoituksiani. Oli mielenkiintoista kuulla että Camilla oli itsekin tahinut tuon saman äänen kanssa, aloittaessaan kirjailijan uraansa. Totesin että monessa asiassa ajatuksemme kohtasivat ja keskustelimme hetken kahdestaan mm. äitiydestä, siitä miten ilkeitä äidit osaavat olla toisilleen ja siitä miten näihin sanomisiin suhtaudutaan. Monella tavalla tuntui siltä, että kun katsoin ja kuuntelin häntä, näin itseni. Niin hullulta kuin se kuulostaakin. Ne jotka ovat lukeneet blogiani pitkään, tietävät että pitkäaikainen unelmani on että saisin joskus kutsua itseäni kirjailijaksi. Että saisin nähdä kirjakauppojen hyllyillä itse kirjoittamani kirjan ja tietenkin, että ihmiset pitäisivät siitä. Mutta toistaiseksi, tuo vähätelevä ääni jonka kuulin myös aloittaessani bloggaamisen, estää minua lähettämästä tekstejäni kustantajalle. Camillan tapaaminen kuitenkin motivoi ja innosti, joten ehkä, ehkä, vielä joku päivä uskallan hiljentää tuon äänen ja tavoittelen yhtä suurinta unelmaani.
Sitä rohkeutta odotellessani, jatkan kirjoittamista täällä blogissa ja omaksi ilokseni. Ja muistelen eilistä tapaamista ja sen mukanaan tuomaa iloa ja motivaatiota.
Kommentit
Lähetä kommentti