Lätkää, euroviisut ja ikääntyminen

Ennen kaikki oli paremmin. Sitä tietää, että on vanha kun tosissaan voi todeta juuri sen, että ennen asiat olivat paremmin. Itse totesin näin eilen, keskustellessani parhaan ystäväni kanssa. Mutta vaikka minusta onkin tullut vanhempi, olen myös viimeisen kuukauden aikana todennut että kaikkien silmissä en ole vanha. Viimeisen kuukauden aikana, minulta on 3 kertaa kysytty henkilöllisyys papereita ostaessani viikkokaupan yhteydessä Jaakolle saunaoluen. Ensin ajattelin että siitä onkin aikaa kun minulta on kysytty papereita. Sitten totesin hieman iloisemmin että, siitä onkin aikaa kun minulta on kysytty papereita. Ja että jos lähes kolmen vuoden unettomien öiden, useiden sairaalajaksojen, kahden vaikean raskauden, sektion, kahden sappirakko leikkauksen, keskellä ruuhkavuosia ja pienlapsiperheen arjen pyörittämistä, näytän edelleen muutaman ihmisen silmissä alaikäiseltä, niin ainakaan ulkoisesti ei ikääntyminen näy. No, toisaalta eipä sen näkyminen minua kovasti huoletakaan. Luonnollistahan sekin on.

Mutta oliko asiat tosiaan ennen paremmin? Mielestäni kyllä ja ei. Kun puhutaan esimerkiksi ravitsemus tietämyksestä, liikunnasta ja lääketieteestä, asiat eivät aina olleet paremmin ennen. Tänä päivänä tiedämme paremmin miten eri ruuat vaikuttavat lapsiimme ja meihin aikuisiin. Tiedämme että hyppykiikut ja kävelytuolit ovat haitaksi vauvojen lonkille. Ja tiedämme, että moneen sairauteen on olemassa parempia hoitomuotoja.

Yksi asia joka oli paremmin ennen ja joka ei ole vanhentunut hyvin, on euroviisut. Muistan, kuinka silloin kun minä olin lapsi/nuori aikuinen, perheeni ja parhaan ystäväni perhe, kokoontui katselemaan euroviisuja, jakamaan pisteitä ja keskustelemaan lauluista. Vietimme hauskan illan yhdessä ja nautimme erilaisista esityksistä. Euroviisut ovat iso asia meidän suomenruotsalaisten piireissä.

Nykyään meno, ainakin tuntuu olevan eri. Se, joka käyttää vähiten kangasta vaatteiden tekoon ja se, jolla on eriskummallisin esitys, voittaa. Vähäpukeisuus ja valot, pyrotekniikat ja tietokoneella tehdyt tikku-ukot sekä lentohärvelit, määrittelevät kuka voittaa esityksellään. Ei laulullaan. Laulussa riittää että laulat muutaman korvamadoksi jäävän kohdan kertosäkeessä. Muuten laulu voi olla minkälainen tahansa. Itselläsi ei edes tarvitse olla sävelkorvaa. Kunhan esittelet paljasta pintaa ja olet valmis pyörimään lavalla 3 minuutin ajan, kuin olisit NASAn astronauttitestissä, niin hyvin menee.

Politiikkakin on enemmän ja enemmän alkanut näkymään kisassa. Ennen suurin valituksen aihe oli se, että naapurimaat äänestivät toisiaan. Ja meille suomalaisille tämäkään ei tuonut iloa. Vanhemmalle sukupolvelle oli aina opetettu että Venäjää kuuluu pelätä ja mikään sieltä tuleva ei ole hyväksi meille. Toiset rajanaapurimme, Ruotsi ja Norja, ärsyttivät urheilun kautta. Ruotsi voitti aina Hannu Hanhimaisesti jääkiekossa ja Norja hiihdossa. Pitäkööt siis pisteensä euroviisuissakin! Pyh!

Tänä päivänä buuataan yhden maan sotatoimille, samalla kun toisen maan toimista ei puhuta sanaakaan. Koska se ei saa mediassa yhtä suurta näkyvyyttä. Samalla muistutetaan että politiikka ei kuulu euroviisuihin ja samassa lauseessa vielä tuomitaan joku maan siitä, ettei se tue seksuaalivähemmistöjä. En mitenkään puolustele kivikaudelle jääneiden maiden ihmisoikeus näkemyksiä tai kenenkään sotatoimia, mutta jos lähdetä boikotointi ja buuas-linjalle, niin sitten kaikkia pitäisi kohdella samalla tavalla. Buuataan kaikille, koska jokaisella meistä on varmasti jotain jossa parantaa.

Tukipaketitkin ovat nousseet keskusteluksi euroviisupiireissä. On kyseenalaistettu, miksi maat jotka ovat saaneet taloudellisia tukipaketteja majoittuvat kalliimpiin hotelleihin ja järjestävät kalliita spektaakkeleita lavalla. On pohdittu, kuinka monta uutta tukipakettia vaadittaisiin jos joku taloudellisesti heikossa tilanteessa oleva maa, voittaisi kilpailun. Tosin meidän suomalaisten kohdalla, juuri tukipakettiin osallistuminen saattaa olla meidän ainut tapa päästä järjestämään euroviisuja. Tai ehkä ainut tapa voittaa uudestaan, on lähettää Lordi comeback keikalle euroviisuihin ja järkyttää muuta Eurooppaa jälleen kerran.

Onneksi meitä suomalaisia ei kuitenkaan tunnu haittaavan vähäiset voitot ihan niin paljon. Edelleen kesäisin lomakohteissa, niin ulkomailla kuin Suomessakin, voi bongata MM-kulta 95 paitoja. Niitäkään ei ilmeisesti ole voinut päivittää uudempaan versioon, vaikka kultaa tuli lätkässä jälleen vuonna 2011. Tiedän, tiedän, 95 kulta oli historiallinen. Ensimmäinen. Ja siksi niin merkittävä. Mutta kun paita näyttää siltä että se hajoaa kohta käsiin, eikä kestä enää yhtään pesua, on aika jättää pukematta sitä enää. Ihan sama kuinka historiallinen se on. Sama juttu, jos se on niin haalistunut että kirjaimia puuttuu. M -ku ta 9 . Tietysti, jos haluaa olla ympäristöystävällinen ja harrastaa kierrätystä, voi aina toivoa että tänä vuonna myös tulisi sitä M -ku taa. Silloin voisi itse tuunata paitaan MM-kultaa 19. Ehkäpä nämä paidanomistajat ovatkin huomattavasti ympäristö ystävällisempiä kuin minä ja odottavat vain numeraalisesti sopivaa kultavuotta, jotta voivat edes jossain määrin päivittää paitansa.

Vaikka euroviisut eivät mielestäni ole samantasoisia kuin ennen, aion silti katsoa finaalin tänään. Tai ainakin yritän jaksaa valvoa sen parissa. Koska olen kahden pienen lapsen äiti ja vauhdikkaat päivät alkavat yleensä noin 6.00 aamulla, olen valmis nukahtamaan joka päivä 17.00. Lisäksi olen luonnostani hyvin ilta väsynyt. Mutta pakko se on yrittää, koska samalla kun tietyt asiat hieman ärsyttävät euroviisuissa, on vaikea rikkoa vanhaa perinnettä. Miten teillä? Seurataanko teillä euroviisuja ja mikä on teidän voittajasuosikki tänä vuonna?