Älä välitä, tuollaisten kommenttien kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuinka usein olet kuullut tuon kommentin? Joskus on hyvä tehdä juuri niin. Antaa asioiden mennä ohi eikä välittää toisten sanomisista. Valita taistelunsa. Itselläni suurin ongelma on se, että korvieni välissä sijaitsee sellainen asia kuin aivot ja jostain syystä, nuo aivot päättäväisesti keräävät mieleeni muistoja juuri negatiivisista kommenteista. Onhan niitä positiivisiakin asioita muistoina, mutta juuri nuo negatiiviset asiat tuntuvat tarttuvan mieleen todella vahvasti.
Meillä ihmisillä on tapana joskus (tai usein) puhua ennen kuin mietimme. Ja joskus, se mitä sanomme saattaa pahoittaa toisen ihmisen mielen. Asiat saatetaan tahallisesti tai tahattomasti ilmaista liian jyrkästi tai asiat ymmärretään väärin. Joskus tuntuu siltä, että ihmiset eivät edes yritä ymmärtää asioita oikein. Että etsimällä etsitään virheitä ja asioita joista loukkaantua ja sellaisissa tilanteissa, kannattaa joskus antaa ihmisten kommenttien mennä juuri toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mutta joskus, mielestäni on ihan paikallaan pahoittaa mielensä. Koska silloin tällöin, ihmiset sanovat asioita vaikka tietävät toisen pahoittavan mielensä niistä. Ja silloin on mielestäni täysin oikeutettua pahoittaa mielensä. Jos sinä sanot jotain joka saa toisen ihmisen surulliseksi, et voi vähätellä toisen tunteita sanomalla että tämä on yliherkkä tai dramaattinen. Jos sanot jotain, mikä pahoittaa toisen mielen, ota vastuu sanomisistasi ja pyydä anteeksi. Ehkä kyseessä olikin väärinkäsitys, jolloin voitte selvittää asian. Ehkä et tiennyt että toinen pahoittaisi mielensä. Ehkä halusit loukata toista tahallisesti. Oli syy mikä tahansa, sinun kuuluu pyytää anteeksi. Kenenkään ei pidä kokea pahaa mieltä toisen ihmisen sanojen takia. Kanna vastuu sanomisistasi.
Kyllä, meillä kaikilla on oikeus mielipiteemme ilmaisemiseen. Mutta meillä on myös vastuu ilmaista tuo mielipide asiallisella tavalla. Sananvapaus ja empatia kulkevat käsi kädessä. Mielipiteitä on erilaisia mutta niin on myös tapoja ilmaista niitä. Emme voi vain kulkea ympäriinsä ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ja olettaa etteikö teoillamme olisi seurauksia. Emme myöskään voi esittää jatkuvasti, etteikö toisten ihmisten sanomiset vaikuta meihin. Emme voi esittää, etteikö sanoillamme ole merkitystä. Koska sanat voivat satuttaa ja ne saattavat jättää syviä jälkiä meihin. Sanat voivat muuttaa meitä ja meidän toimintaamme, parempaan tai huonompaan. Niiden avulla voidaan kannustaa ja nujertaa. Iloita ja väheksyä. Tehdä hyvää. Tehdä pahaa. Miksi kukaan haluaisi muuttaa toisen ihmisen vointia tai tekemisiä huonommaksi?
Ja tähän aiheeseen liittyen, olen myös sitä mieltä että ihmisten täytyy lakata sanomasta muita ihmisiä, varsinkin naisia ja raskaana olevia naisia, yliherkiksi ja hormonaalisiksi. Kyllä, joskus hormoonit saavat meidät herkäksi mutta joskus, kyse ei ole hormooneista. Joskus kyse on sinusta ja sinun sanoistasi. Joten mieti ennenkuin puhut. Ja jos se, mitä puhut saa toisen surulliseksi tai pahantuuliseksi, ota vastuu teoistasi ja pyydä anteeksi.
Ja koska kirjoitan äitiysblogia ja suurin osa postauksistani koskee aiheita kuten äitiys, lapset ja vanhemmuus, muistutan myös siitä että se tapa jolla puhut lapsille, vaikuttaa suoraan heidän omakuvaansa. Se äänenpaino ja tapa jolla puhuttelet heitä, vaikuttaa siihen millaisena he näkevät itsensä nyt ja tulevaisuudessa. Meidän aikuisten arki, on heidän lapsuutensa.
Meillä ihmisillä on tapana joskus (tai usein) puhua ennen kuin mietimme. Ja joskus, se mitä sanomme saattaa pahoittaa toisen ihmisen mielen. Asiat saatetaan tahallisesti tai tahattomasti ilmaista liian jyrkästi tai asiat ymmärretään väärin. Joskus tuntuu siltä, että ihmiset eivät edes yritä ymmärtää asioita oikein. Että etsimällä etsitään virheitä ja asioita joista loukkaantua ja sellaisissa tilanteissa, kannattaa joskus antaa ihmisten kommenttien mennä juuri toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Mutta joskus, mielestäni on ihan paikallaan pahoittaa mielensä. Koska silloin tällöin, ihmiset sanovat asioita vaikka tietävät toisen pahoittavan mielensä niistä. Ja silloin on mielestäni täysin oikeutettua pahoittaa mielensä. Jos sinä sanot jotain joka saa toisen ihmisen surulliseksi, et voi vähätellä toisen tunteita sanomalla että tämä on yliherkkä tai dramaattinen. Jos sanot jotain, mikä pahoittaa toisen mielen, ota vastuu sanomisistasi ja pyydä anteeksi. Ehkä kyseessä olikin väärinkäsitys, jolloin voitte selvittää asian. Ehkä et tiennyt että toinen pahoittaisi mielensä. Ehkä halusit loukata toista tahallisesti. Oli syy mikä tahansa, sinun kuuluu pyytää anteeksi. Kenenkään ei pidä kokea pahaa mieltä toisen ihmisen sanojen takia. Kanna vastuu sanomisistasi.
Kyllä, meillä kaikilla on oikeus mielipiteemme ilmaisemiseen. Mutta meillä on myös vastuu ilmaista tuo mielipide asiallisella tavalla. Sananvapaus ja empatia kulkevat käsi kädessä. Mielipiteitä on erilaisia mutta niin on myös tapoja ilmaista niitä. Emme voi vain kulkea ympäriinsä ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ja olettaa etteikö teoillamme olisi seurauksia. Emme myöskään voi esittää jatkuvasti, etteikö toisten ihmisten sanomiset vaikuta meihin. Emme voi esittää, etteikö sanoillamme ole merkitystä. Koska sanat voivat satuttaa ja ne saattavat jättää syviä jälkiä meihin. Sanat voivat muuttaa meitä ja meidän toimintaamme, parempaan tai huonompaan. Niiden avulla voidaan kannustaa ja nujertaa. Iloita ja väheksyä. Tehdä hyvää. Tehdä pahaa. Miksi kukaan haluaisi muuttaa toisen ihmisen vointia tai tekemisiä huonommaksi?
Ja tähän aiheeseen liittyen, olen myös sitä mieltä että ihmisten täytyy lakata sanomasta muita ihmisiä, varsinkin naisia ja raskaana olevia naisia, yliherkiksi ja hormonaalisiksi. Kyllä, joskus hormoonit saavat meidät herkäksi mutta joskus, kyse ei ole hormooneista. Joskus kyse on sinusta ja sinun sanoistasi. Joten mieti ennenkuin puhut. Ja jos se, mitä puhut saa toisen surulliseksi tai pahantuuliseksi, ota vastuu teoistasi ja pyydä anteeksi.
Ja koska kirjoitan äitiysblogia ja suurin osa postauksistani koskee aiheita kuten äitiys, lapset ja vanhemmuus, muistutan myös siitä että se tapa jolla puhut lapsille, vaikuttaa suoraan heidän omakuvaansa. Se äänenpaino ja tapa jolla puhuttelet heitä, vaikuttaa siihen millaisena he näkevät itsensä nyt ja tulevaisuudessa. Meidän aikuisten arki, on heidän lapsuutensa.
Kommentit
Lähetä kommentti