En häpeä

Eilen kävimme ottamassa hieman kesäisiä valokuvia Leineperin Ruukilla. Minusta on mukavaa pukeutua lasten kanssa yhteensopivasti ja ikuistaa meidät valokuviin, tietyin väliajoin. Kaksi vuotta sitten samalla paikalla otettiin kuvia minusta ja 8 kk ikäisestä Väinöstä. Eilen otetuissa kuvissa, Väinö olikin jo 2-vuotias ja meidän kahden lisäksi kuvissa oli mukana 6 kuukauden ikäinen pikkuveli, Veeti. Mieheni sai (omasta tahdostaan) toimia valokuvien ottajana.


Olen kirjoittanut blogia kohta jo 2 vuotta. Eniten minulta kysytty kysymys on ehdottomasti se, miksi lastemme kasvoja ei juurikaan näy blogissani tai instagramissani. Joku jopa aikoinaan kuvitteli, että häpeän lapsiani, kun en heidän kasvojaan esittele koko maailmalle.

Ei, en häpeä lapsiani tai heidän ulkonäköään. Heidän kasvoja ei vain näy, koska en halua niiden näkyvän. Ensinnäkin haluan suojella heidän yksityisyyttään edes jossain määrin. He elävät mukana blogin teksteissä, sillä he ovat valtava osa elämääni. Ja blogi kertoo elämästäni. Koen kuitenkin että lapsillani on oikeus jonkinlaiseen yksityisyyteen. Sama koskee myös miestäni.

Toiseksi, blogiani lukee sekä tutut että tuntemattomat. Olen kiitollinen jokaisesta lukijastani mutta en koe että vieraiden ihmisten tarvitsee nähdä jatkuvasti kasvokuvia lapsistamme. Mitä he tekevät niillä kuvilla? Puhumattakaan siitä, että en halua kuvien joutuvan vääriin käsiin. En pysty hallitsemaan sitä, kuka blogiani lukee mutta voin hallita sitä, mitä blogissani julkaistaan. Tämä on myös syy siihen, etten koskaan julkaise kuvia lapsistamme uimassa tai vaippasillaan. Kenenkään ei mielestäni tarvitse sellaisia kuvia julkaista. Itse kuvissa ei mitään pahaa ole mutta joku joka näkee ne, saattaa olla paha ihminen. En myöskään julkaise kuvia itsestäni uima-asussa, miksi siis julkaisisin sellaisia lapsistani jotka eivät edes osaa itse ilmaista tahotaan asiasta?.


Kolmanneksi, lapsemme kasvavat sosiaalisen median, internetin ja älylaitteiden vallitsemassa yhteiskunnassa ja maailmassa. En tiedä olisivatko lapsemme pahoillaan siitä, että heidän vauva- ja lapsiaikaisia kuvia löytyy blogistani. Mutta koska en tiedä, en myöskään niitä julkaise. Lifestyle ja äitiysblogin kirjoittamisessa ja lukijoiden mielenkiinnon ylläpitämisessä, on paljolti kyse oman elämänsä ja elämäntapansa "myymisestä" ihmisille. Inspiroinnista ja motivoinnista. Jakamisesta ja vertaistuesta. Kerron mielelläni elämästäni äitinä ja arjestamme, mutta en halua käyttää lapsiamme blogin tuotteina. Monet ovat kertoneet että seuraavat eri sosiaalisen median vaikuttajia, koska näiden lapset ovat niin suloisia. Minunkin lapset ovat suloisia (jos mieheltäni ja minulta kysytään, he ovat kaikkein suloisimpia lapsia) mutta en ymmärrä miksi ventovieraiden pitäisi tuijottaa heidän kuviaan sosiaalisissa medioissa. Joten siksi, kuvistani ei näy lastemme selkeitä kasvonpiirteitä, täällä tai minun instassani

En myöskään julkaise paljon kuvia joissa omat kasvoni näkyvät. Tässäkään asiassa ei ole kyse häpeästä. Tiedän miltä näytän ja olen siihen ulkonäköön täysin tyytyväinen, vaikka yhteiskunta kovasti yrittääkin kertoa ettei minun tai muidenkaan pitäisi olla. Tosiasia on kuitenkin se, että halusinme tai emme, niin ulkonäöllä on vaikutusta. Tavoillamme pukeutua, meikata ja ilmeillä, voimme ilmaista itseämme. Ja kun näin teemme, muut ihmiset arvostelevat meitä. Joko hiljaa päässään, kirjoittamalla kommentteja tai sanomalla asioita ääneen. Tätä tapahtuu niin ihmisten välisissä kohtaamisissa kuin sosiaalisessa mediassakin.

Jos julkaiset itsestäsi kuvan esimerkiksi instagramissa, se herättää väistämättä ajatuksia ja mielipiteitä niissä, jotka kuvaa katsovat. Jotkut kokevat tarpeelliseksi kirjoittaa ilkeitä kommentteja (mikä ei koskaan ole ok!) mutta tavallaan julkaistessasi kuvan, kannattaa olla valmis siihen että joku saattaa laukoa ilkeyksiä siitä. Eikä tämä koske vain julkisuuden henkilöiden kuvia vaan myös tavallisia ihmisiä ja nuoria. Koulukiusaaminenkin on siirtynyt sosiaalisen median aikakaudelle jo aikoja sitten ja nuoret osaavat olla todella ilkeitä toisilleen siellä.

Se, mitä näemme ja kuulemme, vaikuttaa mielipiteisiimme. Ja aina emme ole samaa mieltä asioista. Itse toivon että voin herättää ihmisissä tunteita ja mielipiteitä kirjoituksillani, en ulkonäölläni. En halua että minua jatkuvasti arvostellaan siitä miltä näytän, vaan siitä mitä sanon.



Mitä itse ajattelet lasten kuvien julkaisemisesta facebookissa, instassa tai blogissa?

Kommentit