Kesäloma on päässyt jo hyvään vauhtiin. Viime päivinä olen törmännyt useisiin keskusteluhin siitä, kuinka epäreilua lomailu eri lasten ja perheiden välillä voi olla. Sitäkin on jo voivoteltu, kuinka päiväkodeissa ja kouluissa elokuussa pyydetään lapsia piirtämään ja kertomaan kesälomistaan. Kuinka paha mieli siitä voi joillekin tulla, kun he ovat viettäneet koko lomansa kotiseudulla ja joku kavereista taas on kiertänyt maailmaa.
Itse olen sitä mieltä että elämä on joskus epäreilua ja myös lasten on hyvä siihen tottua. Lisäksi on hyvä muistaa ja jopa lapsille opettaa, että aina se kallein ei ole se paras. Jos ei ole varaa matkustaa loman aikana, on se toki harmillista. Tottakai ymmärrän sen. Mutta kotonakin ollessa voi keksiä vaikka mitä. Metsäretkiä, uintiretkiä, piknik puistossa, leikkejä ja pelejä, leffailtoja, kavereiden kanssa leikkimistä, sukulaisten luona vierailemista ja vaikka mitä, on helppo järjestää pienelläkin budjetilla, joskus jopa ilmaiseksi. Ja hei! Ennenkaikkea voi vain olla ja lomailla! Nauttia kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Kyllä ne lapset tarvitsevat sitä lomaa koulusta ja päiväkodista, ihan yhtä lailla kuin me aikuiset töistä.
Perheiden taloudellinen tilanne nousee usein vertailun kohteeksi, asiassa kuin asiassa. Eikä se ole ihme. Onhan juuri raha asiat juuri niitä, joissa epätasa-arvo voi olla hyvinkin näkyvää. Ja on täysin ymmärrettävää että esimerkiksi toisen perheen matkustelu, aiheuttaa toisessa perheessä harmitusta, kun itsellä on juuri ja juuri varaa hankkia ne tarpeellisimmat asiat lapselle. Soisin tietenkin mielelläni kaikille niin hyvän taloudellisen tilanteen, ettei kenenkään tarvitse murehtia laskuja, vakuutusmaksuja, vaatteiden ja harrastusten hintoja, lomamatkoja jne. Mutta valitettavasti tämäkään asia ei ole yksin minun päätettävissä. Jostain syystä me aikuiset usein tunnumme määrittelevän vanhemmuutemme onnistumista määrässä, kun todellisuudessa tässäkin asiassa se on se laatu joka merkitsee paljon enemmän.
On olemassa kuitenkin asioita, joita me kaikki voimme lapsillemme antaa. Ne eivät oikeastaan vaadi paljoa eivätkä maksa senttiäkään. Ja lapsillamme tulee aina olemaan niistä hyötyä elämässä. Nimittäin hyvät tavat. Sanojen kuten kiitos, anteeksi ja ole hyvä, opettaminen ei maksa mitään. Samoin kuin se, että on kohteliasta tervehtiä kun saavutaan johonkin ja sanoa heippa, kun lähdetään. On myös kohteliasta pitää esimerkiksi ovea auki muille. Kuulumisten kyseleminen ja vastausten kuunteleminen, ei sekään vaadi kovin paljoa. Tällaisten asioiden opettaminen luulisi olevan itsestäänselvyys mutta valitettavasti se ei sitä kaikille ole. Eikä sitä voi olettaa lasten toimivan näin, jos me aikuisetkaan näytä esimerkkiä. Joten tässäkin asiassa on hyvä muistaa esimerkin voima. Kyllä tähän maailmaan mahtuu lisää kiittämisiä, anteeksipyyntöjä, tervehdyksiä ja oven avauksia.
Niin, ja sitten on vielä toinenkin asia. Oikeastaan sekin on todella helppo toteuttaa, oltiin sitten keskellä arkea tai lomalla missä vaan. Älylaitteet ovat kuitenkin tehneet tästäkin monelle todella vaikeaa, nimittäin; aidosti läsnä oleminen. Uskon että monelle tekisi hyvää, niin aikuiselle kuin lapselle, että laskisimme puhelimet, padit ja tietokoneet hetkeksi ja viettäisimme enemmän aikaa keskittyen toisiimme. Se on juuri sitä rikkautta, jota ei rahassa voi määrittää.
Itse olen sitä mieltä että elämä on joskus epäreilua ja myös lasten on hyvä siihen tottua. Lisäksi on hyvä muistaa ja jopa lapsille opettaa, että aina se kallein ei ole se paras. Jos ei ole varaa matkustaa loman aikana, on se toki harmillista. Tottakai ymmärrän sen. Mutta kotonakin ollessa voi keksiä vaikka mitä. Metsäretkiä, uintiretkiä, piknik puistossa, leikkejä ja pelejä, leffailtoja, kavereiden kanssa leikkimistä, sukulaisten luona vierailemista ja vaikka mitä, on helppo järjestää pienelläkin budjetilla, joskus jopa ilmaiseksi. Ja hei! Ennenkaikkea voi vain olla ja lomailla! Nauttia kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta. Kyllä ne lapset tarvitsevat sitä lomaa koulusta ja päiväkodista, ihan yhtä lailla kuin me aikuiset töistä.
Perheiden taloudellinen tilanne nousee usein vertailun kohteeksi, asiassa kuin asiassa. Eikä se ole ihme. Onhan juuri raha asiat juuri niitä, joissa epätasa-arvo voi olla hyvinkin näkyvää. Ja on täysin ymmärrettävää että esimerkiksi toisen perheen matkustelu, aiheuttaa toisessa perheessä harmitusta, kun itsellä on juuri ja juuri varaa hankkia ne tarpeellisimmat asiat lapselle. Soisin tietenkin mielelläni kaikille niin hyvän taloudellisen tilanteen, ettei kenenkään tarvitse murehtia laskuja, vakuutusmaksuja, vaatteiden ja harrastusten hintoja, lomamatkoja jne. Mutta valitettavasti tämäkään asia ei ole yksin minun päätettävissä. Jostain syystä me aikuiset usein tunnumme määrittelevän vanhemmuutemme onnistumista määrässä, kun todellisuudessa tässäkin asiassa se on se laatu joka merkitsee paljon enemmän.
On olemassa kuitenkin asioita, joita me kaikki voimme lapsillemme antaa. Ne eivät oikeastaan vaadi paljoa eivätkä maksa senttiäkään. Ja lapsillamme tulee aina olemaan niistä hyötyä elämässä. Nimittäin hyvät tavat. Sanojen kuten kiitos, anteeksi ja ole hyvä, opettaminen ei maksa mitään. Samoin kuin se, että on kohteliasta tervehtiä kun saavutaan johonkin ja sanoa heippa, kun lähdetään. On myös kohteliasta pitää esimerkiksi ovea auki muille. Kuulumisten kyseleminen ja vastausten kuunteleminen, ei sekään vaadi kovin paljoa. Tällaisten asioiden opettaminen luulisi olevan itsestäänselvyys mutta valitettavasti se ei sitä kaikille ole. Eikä sitä voi olettaa lasten toimivan näin, jos me aikuisetkaan näytä esimerkkiä. Joten tässäkin asiassa on hyvä muistaa esimerkin voima. Kyllä tähän maailmaan mahtuu lisää kiittämisiä, anteeksipyyntöjä, tervehdyksiä ja oven avauksia.
Niin, ja sitten on vielä toinenkin asia. Oikeastaan sekin on todella helppo toteuttaa, oltiin sitten keskellä arkea tai lomalla missä vaan. Älylaitteet ovat kuitenkin tehneet tästäkin monelle todella vaikeaa, nimittäin; aidosti läsnä oleminen. Uskon että monelle tekisi hyvää, niin aikuiselle kuin lapselle, että laskisimme puhelimet, padit ja tietokoneet hetkeksi ja viettäisimme enemmän aikaa keskittyen toisiimme. Se on juuri sitä rikkautta, jota ei rahassa voi määrittää.
Kommentit
Lähetä kommentti