Muutos suunnitelmiin ja synnytykseen lähteminen

Olimme suunnitelleet että viettäisimme tänään koko aamupäivän leikkipuistossa poikien kanssa mutta sää pisti meidän suunnitelmat uusiksi. Vettä nimittäin tulee ajoittain kaatamalla. Leikkiouisto vaihtui siis Pipsa Possun katseluun ja askarteluun. Hyvä vaihtoehto tämäkin tietysti. Iltapäivällä kuitenkin puemme sadevaatteet ja suuntaamme kohti lähikauppaa hakemaan pientä herkkua iltaa varten. Uusi suunnitelma päivälle oli ilmeisesti myös Väinön mieleen, sillä kertoessani siitä, hän antoi minulle halin ja suuren pusu-moiskautuksen suulle.

Koska aamupäivä on mennyt rauhallisissa merkeissä kotona, ehdin lukea uutisiakin. Ilmeisesti suurin uutinen tänä aamuna on Ritan synnytyksen käynnistyminen. Mikä on tietysti aivan mahtava asia ja toivon heille valtavasti tsemppiä ja voimia synnytykseen! Asiasta uutisoitiin muun muassa kertomalla että Rita purjehti täydessä tällingissä sairaalaan lapsivettä tihkuen. Tietysti katsoin hänen instastorya ja täytyy vaan todeta että meininki oli täysin eri kuin itselläni.

Oma synnytykseen lähteminen ei ollut läheskään yhtä siisti ja rauhallinen. Ensimmäisestä synnytyksessä minut kiidätettiin sairaala vaatteissa synnytyssaliin, vaatteet lähes revittiin päältäni ja tilalle puettiin leikkauskaapu. Matka jatkui kohti leikkaussalia ja seuraavat vuorokaudet vietettiin sänkypotilaana.

Ei se toiseenkaan synnytykseen lähteminen yhtään sen glamourimpi ollut. Vedet meni 01.45, esikoinen heräsi kun nousimme mieheni kanssa ja tallasi läpi lapsivesilätäkön WC:n lattialla. Jaakon isä tuli meille pitämään Väinölle seuraa ja minua hävetti kun en ollut jaksanut siivota keittiötä edellispäivän itsenäisyyspäivä päivällisen jäljiltä. Mielessä oli niin paljon asioita ja tunteita, että hyvä kun muistin pukea itselleni vaatteet päälle. Matkalla sairaalaan istuin muovipussi autonpenkin suojana, koska sitä lapsivettä tuli niin ettei mikään side sitä pitänyt. Perillä vaapuin joulukuisessa pakkasyössä, supistusten kanssa, kohti synnytysosastoa. Lapsi vettä valui kuin Niagaran putoukset ja päälläni olleet housut menivät suoraan roskikseen. Kätilö tuumasi minut nähdessään että, ei meidän kyllä tarvitse mitään lapsivesitestejä tehdä, aika selvä tapaus on. Ainoa glamour henkinen asia taisi olla kynsilakat kynsissä. Mutta siihen se sitten taisi jäädäkin.




Ensimmäiset kuvat synntyksen jälkeen, kertovat kaiken. Niistä voi helposti todeta että takana on raskas kokemus. Mutta samalla kasvoista paistaa valtava onni ja ilo. Niin erilaista se synnytykseen lähtö voi meillä kaikilla olla. Mutta oli se sitten millainen tahansa ja olimme sitten minkälaisessa tällingissä tahansa, niin mahtavan työn me naiset teemme. Millainen oli sinun lähtösi synnärille?


Kommentit