Koko huushollin Maija Poppanen ja Muumimamma

Miten voit olla niin väsynyt kun olet vain kotona lasten kanssa? Jotenkin osasin jo odottaa tätä kysymystä edellistä postaustani kirjoittaessani. Aina löytyy nimittäin ihmisiä jotka miettivät tätä samaa asiaa. Aivan kuin kotiäitiys tarkoittaisi sitä, että makaat kotona vain lepäämässä. Laiskottelemassa. Että et vain viitsi tehdä töitä ja valitset helpomman tien. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin.


Jopa rauhallisimpana päivänä olen opettaja, kokki, tarjoilija, eväsautomaatti (koska imetys), pyykkääjä, erotuomari, kylvettäjä, siivooja, tiskaaja, neuvonantaja, neuvottelija ja kahden pienen ihmisen henkilökohtainen kiipeilyteline. Näiden lisäksi olen myös koko perheen herätyskello, korjaaja, puutarhuri, hoitaja, niistäjä, lohduttaja, kannustaja, autonkuljettaja, kauppalista, ostosten tekijä, liikkuva aikatauluttaja ja kalenteri, ulkoiluttaja, parturi, pankkiiri, kadonneiden sukkien metsästäjä ja mörön karkottaja. Työni on myös ainut työ maailmassa, jossa pomojen nukuttaminen päivä- ja yöunille ovat osa työtehtäviäni. Päivystän 24/7 ja työssäni ei ole ennalta sovittuja työaikoja. Työ alkaa kun ensimmäinen lapsi herää ja haluaa nousta. Päivä on pulkassa kun kaikki lapset nukkuvat yöunia ja olen saanut kodin siivottua seuraavaa päivää varten. Lyhyesti sanottuna, olen koko huushollin oma Maija Poppanen ja Muumimamma. Lauluineen kaikkineen (koska joskus laulamalla pääsee helpommalla). Poislukien Neiti Poppasen itsekästä olemusta. Ja niitä poppaskonstejakin tarvitaan päivittäin.

Ulkoillessamme ja retkillä, kannan mukanani varsinaista Maija Poppasen laukkua. Ulkoa pieni mutta sisältä suuri. Löytyy jos mitäkin tarpeellista. Vaippoja, vaihtovaatteita, nenäliinoja, avaimia, pieni rusinapaketti ja suklaapaketti (koska joskus täytyy saada lahjottua taapero istumaan hetken paikallaan), juotavaa, leluja, puruleluja, laastareita, lompakko. Joskus tuo laukku tuntuu pohjattomalta ja mieheni sanoo aina, että laukustani voisi löytää mitä tahansa. Jos oikein kaivelisi, niin voisi löytää vaikka mitä aarteita laukustani. Valtion salaisia dokumentteja, pieni chihuahua ja jos oikein tarkkaan katsoisi, sieltä voisi varmaan myös löytää postin kadottamia kirjeitä ja paketteja. Ehkä jopa kadonnut rinnakkaistodellisuus tai Indiana Jones kadonnutta aarretta etsimässä. Sillä jos hän jostain kadonneen arteen löytäisi, olisi se laukustani.


Sitten vielä se talouspuoli kotiäitiydessä. Minulle ei makseta lomarahoja eikä minulla ole sairaslomia. Itse asiassa, minulla ei ole edes tavallisia vuosilomapäiviä. Silti tästä kotona olemisestani puhutaan lomana tällä hetkellä. Äitiyslomana. Vanhempainlomana. Ja onhan se lomaa siitä päiväkotityön arjesta ja sen asettamista aikatauluista. On valtava etuoikeus että saa itse määritellä päivän tekemiset ja aikataulut. Etuoikeus, jota todella vaalin. Siitä huolimatta, en kuitenkaan sanoisi että tämä on lomaa. My definition of a vacation, does not include someone sucking on my nipples until they are raw, kuten Rachel Green sanoi.


Loppuvuodesta kun palaan työelämään olen ollut kotiäitinä noin kolme vuotta. Pois lukien muutama kuukausi kun odotin Veetiä, jolloin olin töissä ja Jaakko oli kotona Väinön kanssa. Totta, olen menettänyt hieman eläkettä näinä vuosina mutta palatessani työelämään, olen 29-vuotias. Jos pääsen eläkkeelle 63-vuotiaana, se tarkoittaa, että minulla on edessäni vielä 34 vuotta työelämässä. Uskon että ehdin sinä aikana kerryttämään eläkettä. Sitä paitsi, jos eläkeikää jatkuvasti nostetaan, saatan olla sitä ikäluokkaa joka ei koskaan eläkkeelle pääse. Jos kotiäitiys nähdään huonona asiana vain siksi, etteivät äidit sinä aikana kerrytä eläkettä, niin senkin asian voisi yrittää muuttaa.

Joidenkin mielestä olen laiska ja haluton tekemään "oikeita töitä". Itse tiedän, etten ole laiska. Näen kotiäitiyden sellaisena asiana, johon kannattaa tarttua silloin kun sinulla on siihen mahdollisuus. En usko että tulen myöhemmin elämässäni ajattelemaan että kunpa olisin tehnyt enemmän töitä ja viettänyt lasteni kanssa vähemmän aikaa. Lapset kun eivät ole häiriötekijä oikeista ja tärkeistä töistä. Lapset ja niiden kasvattaminen on oikeaa työtä. Se on jopa tärkein työ maailmassa.

Niin, kotiäitiys on joskus väsyttävää. Yleensä se on kuitenkin voimaannuttavaa ja ehdottomasti paras päätös elämässäni. Ja jos totta puhutaan, joskus se on myös tylsää. En suoranaisesti hypi innosta ja riemusta kun esikoiseni pyytää minua tekemään hänen kanssaan samaa palapeliä 17:ttätoista kertaa peräkkäin. Tylsyyden myöntäminen ei kuitenkaan tee minusta huonoa äitiä. Itse asiassa, se tekee minusta hyvän äidin sillä vaikka se olisi minulle tylsää, lapsestani se on mahtavaa kun teemme sen palapelin 18:ttatoista kertaa. Ja 19:ttätoista. Ja kahdettakymmenennettä. No, ymmärsitte varmaan jo kuvion.

Kyllä, Maija Poppasena oleminen ottaa välillä voimille ja mielestäni siitä saa ja kuuluukin puhua ääneen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että äitiydestä ja vanhemmuudesta (oli se sitten kotivanhemmuutta, etävanhemmuutta, töissäkäyvää vanhemmuutta tai mitä tahansa) pitäisi valittaa koko ajan. Olen edelleen sitä mieltä, että äitiys ja vanhemmuus ovat siunaus ja etuoikeus. Ei taakka. Mutta välillä, se siunaus ja etuoikeuskin saa aiheuttaa väsymystä.




Kommentit