Sijaissynnyttäjä - uhka vai mahdollisuus?

Koska omat raskauteni ja synnytykseni ovat olleet haasteellisia, olemme itse ja yhdessä lääkäreiden kanssa todenneet, että uudet raskaudet olisivat valtava riski minulle. Muutama päivä sitten ystäväni kysyi minulta, mitä ajattelen sijaissynnytyksestä. Mielestäni ajatus sijaissynnyttäjistä on mielenkiintoinen mutta ei yksiselitteinen. Tällähän hetkellä sijaissynnytys on kiellettyä mm. kaikissa Pohjoismaissa.

Meidän kohdalla sijaissynnytys olisi toisaalta hyvä asia. Voisimme saada lisää biologisia lapsia, ilman että minun tarvitsisi riskeerata omaa terveyttäni tai jopa henkeäni. Samalla vierastan ajatusta toisesta naisesta kantamassa meidän lapsiamme. En varsinaisesti koe että raskauden ja synnytyksen vierestä seuraaminen olisi minulle vaikeaa. Omat kokemukseni näistä kahdesta asiasta ovat olleet niin raskaita, traumatisoivia ja ovat vielä tuoreessa muistissani, joten ajatus siitä että raskaudesta voisi nauttia täysin rinnoin tuntuu hyvin kaukaiselta. Koen kuitenkin vahvasti, että naisten kehoja ja niistä syntyviä lapsia, ei saisi käyttää kauppatavarana.

Mutta käyttäväthän esimerkiksi mallitkin kehoaan töihin joista tienaavat rahaa. Ja ihan omasta tahdostaan. Totta, mutta mielestäni mallin työtä ja sijaissynnytystä ei voida vertailla keskenään. Mallin valmis tuote on jotain mikä myy vaatteita, tuoksuja, kenkiä tai muuta. Sijaissynnyttäjän valmis tuote, on elävä lapsi. Kahden muun, ehkä jopa täysin tuntemattoman ihmisen, lapsi. Materialistinen tuote ja elävä ihminen, ovat mielestäni kaksi niin eri asiaa, ettei niitä voi keskenään vertailla.

Lisäksi sijaissynnyttäminen vaatisi täysin uusien lakien tekemistä. Lait pitäisi myös saada kerralla niin vedenpitäviksi ja porsaanreiättömiksi, että ne kattaisivat kaikki mahdolliset tilanteet joita sijaissynnytyksessä voisi tulla eteen. Mitä sitten, kun eteen tulee ensimmäinen tapaus jossa lapsella todetaan pysyvä vamma joka on aiheutunut raskauden tai synnytyksen aikana? Raha ei tietenkään korjaisi asiaa mutta en epäile, etteikö löytyisi vanhempia jotka lähtisivät vaatimaan korvauksia sijaissynnyttäjältä. Tai tilanne, jossa sijaissynnyttäjä lähtee teille tietämättömille syntymätön lapsi mukanaan? Miten sellaisessa tilanteessa toimittaisiin?

Ja entä se, kuka olisi oikeutettu sijaissynnyttäjään? Vaatisiko se samanlaista pitkää selvitysprosessia kuin hedelmöityshoidot ja adoptio? Vai voisiko kuka tahansa hankkia sijaissynnyttäjän itselleen? Miten määriteltäisiin sijaissynnyttäjän palkka ja kuka sen maksaisi? Entä sitten sijaissynnyttäjän hyvinvointi. Miten huolehdittaisiin siitä ettei hänelle koidu mielenterveydellisiä ongelmia kun hän raskauden ja synnytyksen päätteeksi antaakin lapsen pois? Ja mahdollisesti käy läpi saman prosessin useitakin kertoja.

Vaikka raskauden vierestä seuraaminen ei tällä hetkellä tunnu vaikealta asialta jos mietin asiaa omalta kohdaltani, niin nämä kaikki muut kysymykset aiheeseen liittyen tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Olen myös aina kokenut syyllisyyttä ja pahaa mieltä siitä, ettei meillä ole mitään kuvia näyttää Väinön syntymästä. Ensimmäiset kuvat hänestä, ovat niitä kun hän makaa vastasyntyneiden teholla letkuissa ja CPAP-maskilla. Raskausajan kuvaustakaan ei ehditty tekemään. Veetistä taas meillä on kuvia koko raskauden ja synnytyksen ajalta. Ensihetkistäkin. Ajattelen siis että itselleni tuntuisi vaikealta, ettei meillä olisi näitä kuvia tai yhteisiä kokemuksia myöskään lapsista jotka syntyisivät sijaissynnyttäjän avustuksella. Lyhyesti voisi siis todeta, että ei. Sijaissynnytys ei olisi meitä varten.

Mutta entä sinä? Voisitko kuvitella että toinen nainen kantaisi ja synnyttäisi lapsesi puolestasi? Mitä itse ajattelet sijaissynnyttämisestä?