Hei vaan täältä Liverpoolista! Tänään lähdettiin Jaakon kanssa matkaan kahdestaan, aamu 6 aikoihin. Ensimmäiset itkut, koska ikävöin lapsia, tirautin jo siinä kun ulko-ovi vanhempieni asuntoon laitettiin kiinni ja pojat jäi tyytyväisinä nukkumaan isovanhempiensa luokse. Seuraavat itkut pääsi kun soitettiin facetime puhelu ennen koneeseen nousua. Kolmannet itkut itkettyä kun laskeuduimme ja neljännet junassa Manchesterista Liverpooliin. Tämä on sellaista jatkuvaa tasapainoilua ikävän ja nauttimisen välillä.
Lento meni hyvin, kuin myös muutkin osat matkasta tähän asti. Hotelli on siisti ja mukava (parasta ollakin kun 4+ tähden hotelli). Nyt otetaan hetki rennosti hotellilla, ennenkuin lähdetään kohti Anfield Stadiumia ja Valioliigan tämän kauden avausottelua.
Rakas mieheni on useasti sanonut minulle että minun pitäisi lähteä johonkin hetkeksi kotoa, viettämään omaa aikaa. Tarkoittaen, esim. kahvilla kaupungilla, uimassa tai puntilla. Itse olen aina todennut etten halua lähteä kotoa, saadakseni olla hetken yksin rauhassa. Enkä aio muuttaa mielipidettäni tässä asiassa, olemmehan tehneet kodistamme kotoisan koska haluamme viihtyä siellä ja no, minähän viihdyn.
Alan kuitenkin ymmärtämään mitä Jaakko on hakenut takaa ajatuksellaan. Selvästi minun täytyy välillä lähteä kotoa, jotta voin oikeasti rentoutua hieman. Kaipaan lapsia koko ajan, tietenkin, mutta huomaan että nyt kun olen paikassa jossa en voi viikata jatkuvasti pyykkejä, tyhjentää tiskikonetta tai suunnitella seuraavaa askartelua, oikeasti rentoudun välillä näin omallakin ajalla.
Sellaisia mietteitä tänään! Nyt hieman lisää lepoa ja sitten nokka kohti jalkapallostadionia. En itse ole mikään suuri jalkapallon ystävä mutta sisäinen Hyacinth Bouquetini, nauttii siitä että olemme teen, sconesien ja toffeen luvatussa maassa.
Lento meni hyvin, kuin myös muutkin osat matkasta tähän asti. Hotelli on siisti ja mukava (parasta ollakin kun 4+ tähden hotelli). Nyt otetaan hetki rennosti hotellilla, ennenkuin lähdetään kohti Anfield Stadiumia ja Valioliigan tämän kauden avausottelua.
Rakas mieheni on useasti sanonut minulle että minun pitäisi lähteä johonkin hetkeksi kotoa, viettämään omaa aikaa. Tarkoittaen, esim. kahvilla kaupungilla, uimassa tai puntilla. Itse olen aina todennut etten halua lähteä kotoa, saadakseni olla hetken yksin rauhassa. Enkä aio muuttaa mielipidettäni tässä asiassa, olemmehan tehneet kodistamme kotoisan koska haluamme viihtyä siellä ja no, minähän viihdyn.
Alan kuitenkin ymmärtämään mitä Jaakko on hakenut takaa ajatuksellaan. Selvästi minun täytyy välillä lähteä kotoa, jotta voin oikeasti rentoutua hieman. Kaipaan lapsia koko ajan, tietenkin, mutta huomaan että nyt kun olen paikassa jossa en voi viikata jatkuvasti pyykkejä, tyhjentää tiskikonetta tai suunnitella seuraavaa askartelua, oikeasti rentoudun välillä näin omallakin ajalla.
Sellaisia mietteitä tänään! Nyt hieman lisää lepoa ja sitten nokka kohti jalkapallostadionia. En itse ole mikään suuri jalkapallon ystävä mutta sisäinen Hyacinth Bouquetini, nauttii siitä että olemme teen, sconesien ja toffeen luvatussa maassa.
Kommentit
Lähetä kommentti