Ei enää vauvoja

Torstaina sain myytyä vauvan hoitopöytämme ja tänään myin vaunumme. Tarkoitus olisi hankkia tilalle kevyemmät ja pienemmät vaunut, jotka kulkee helposti kaupungilla mukana. Siellä kun niitä eniten nykyään tarvitsemme ja esikoisemme kun nykyään kävelee suurimman osan matkoista, niin sisarusosaakaan ei enää tarvita.

En pidä itseäni kovin materialistisena ihmisenä. Kyllä, suosin tiettyjä kalliimpia merkkejä mm. vaatteissa mutta minulle ei yleensä tuota ongelmia myydä tavaroita eteenpäin tai heittää niitä pois. Muistot elävät mielessäni, eivät tavaroissa. Silti, vaunuista luopuminen oli vaikeampaa kuin luulin. Jotenkin niiden ja hoitopöydän myyminen konkretisoi minulle sen, ettei tähän talouteen ole suunnitteilla lisää vauvoja.



Koko tämä ei enää vauvoja -teema, on jatkunut pitkin viikonloppua. Perjantaina kävimme Väinön kanssa Helsingin luonnontieteellisessä museossa. Reissun aikana havahduin siihen, kuinka iso hänestä on tullut. Enää ei tarvinnut retkeä varten pakata mukaan vaippoja ja ylimääräisiä eväitä. Takki päälle ja kengät jalkaan, sitten matkaan. Rattaitakaan ei tarvittu, koska Väinö itse käveli suurimman osan matkasta. Kun väsy iski, hän sai matkustaa Jaakon olkapäillä. Kahvilassa Väinö kantoi itse oman juomansa pöytään.

Lauantaina tajusin että kuukauden päästä Väinö täyttää 3 vuotta. Meillä on kohta 3-vuotias! Muutaman kuukauden päästä Veeti täyttää vuoden. Olen nauttinut vauva-ajasta, todella olen. Samalla en ole sellainen joka toivoisi lastemme olevan vauvoja aina. Yhtä paljon kuin olen nauttinut vauva-ajasta, nautin nähdessäni heidän kasvavan ja kehittyvän. Osa minusta jopa odottaa sitä aikaa kun he ovat kouluikäisiä. Tuo sama osa, tulee varmasti olemaan myös se joka kaipaa tätä hetkeä sitten vuosien päästä.


Nautin kun näen poikiemme kehittyvän ja heidän persoonallisuutensa tulee vahvemmin esille. Minusta on ihanaa käydä Väinön kanssa keskusteluita niin, että me molemmat juttelemme vastavuoroisesti. Ei niin, että minä puhun ja hän höpöttää omaa kieltään, kuolan valuessa leukaa pitkin. Pidän siitä, että hän osaa ilmaista omia toiveitaan ja kertoa kokemuksistaan.

Niin, oli ehkä vaikeampaa luopua vaunuista kuin ajattelin sen olevan. Tiedän kuitenkin, että vaikka yksi elämänvaihe (raskaudet) on ohi ja vauva-aikaa alkaa olemaan loppusuoralla, elämä ei päädy tähän. Edessä on vielä monta erilaista vaihetta ja odotan niitä innolla.


Kommentit