Eilinen oli meidän pikkuiselle kova päivä! Olemme jo pidemmän aikaa huomanneet ettei Veeti reagoi ääniin vasemmalla korvalla, niin kuin pitäisi. Välillä on tuntunut ettei poika kuule vasemmalla korvalla mitään. Tätä on seurattu neuvolassa ja 8 kk neuvolalääkärin tarkastuksessa tehtiin lähete kuulotutkimuksiin. Eilen sitten päästiin vihdoin näihin tutkimuksiin ja lääkäri totesi heti kun katsoi vasempaan korvaan että tärykalvo on vääränlaisessa asennossa. Lisäksi korvista putsattiin reippaasti vaikkua ja todettiin että korvakäytävät ovat kovin ahtaat.
Itse en pystynyt keskittymään muuhun kuin Veetin itkuun tutkimuksen aikana joten onneksi Jaakko oli paikalla ja kuunteli lääkärin puhetta. Pikkuisemme laitettiin kapaloon ja minä sekä yksi hoitaja pidimme häntä paikallaan. Toinen hoitaja avusti lääkäriä. Tämän äidin sydän kyllä kärsi kun pikkuinen itki niin lohduttomasti eikä ymmärtänyt miksi hänen korvia niin sörkittiin! Eikä tilannetta auttanut se, että tämä kapalointi jouduttiin tekemään kolmeen kertaan päivän aikana koska kuulotestien jälkeen (jotka sujuivat vaivattomasti) korva puudutettiin ja sitten tehtiin pieni reikä tärykalvoon että korva ilmastoituisi ja paranisi. Tai siis, toivotaan että korva nyt paranee ja kuulo palautuu normaaliksi tällä hoitomenetelmällä. Silloin ei tarvitse putkia laittaa ja sehän sitten vaatisikin nukutusta.
Vaikka itse tutkimukset ja hoitotoimenpiteet olivat haastavia ja monta kyyneltä vuodatettiin päivän aikana (sekä lapsi että äiti) niin täytyy antaa täydet pisteet hoitajille ja lääkärille. Ihan huippu tiimin hoitavissa käsissä oltiin!
Koska viime viikot ovat olleet itselleni todella stressaavia ja eilinen päivä koetteli jälleen jaksamista, niin oli aivan ihanaa päästä illalla anopin kanssa käymään kaupungilla ja elokuvissa. Vietettiin hauska ilta kierrellen kauppoja ja käytiin katsomassa Downton Abbey elokuva. Teki hyvää päästä vähän nollaamaan ajatuksia raskaan päivän päätteeksi. Usein kuulee ihmisten puhuvan siitä kuinka oma anoppi on niin rasittava tai vastaavasti anoppi puhuu vähättelevästi miniästään. Olen niin kiitollinen siitä ettei oma tilanteeni ole sellainen. Tai siis, enhän voi varmaksi tietää mitä Jaakon äiti minusta selkäni takana puhuu mutta olisin todella yllättynyt jos hän minua yleisesti haukkuisi. Ei ole oikein hänen tapaista sellainen. Joka tapauksessa, olen kiitollinen että oma suhteeni, omaan anoppiini on näin hyvä.
Itse en pystynyt keskittymään muuhun kuin Veetin itkuun tutkimuksen aikana joten onneksi Jaakko oli paikalla ja kuunteli lääkärin puhetta. Pikkuisemme laitettiin kapaloon ja minä sekä yksi hoitaja pidimme häntä paikallaan. Toinen hoitaja avusti lääkäriä. Tämän äidin sydän kyllä kärsi kun pikkuinen itki niin lohduttomasti eikä ymmärtänyt miksi hänen korvia niin sörkittiin! Eikä tilannetta auttanut se, että tämä kapalointi jouduttiin tekemään kolmeen kertaan päivän aikana koska kuulotestien jälkeen (jotka sujuivat vaivattomasti) korva puudutettiin ja sitten tehtiin pieni reikä tärykalvoon että korva ilmastoituisi ja paranisi. Tai siis, toivotaan että korva nyt paranee ja kuulo palautuu normaaliksi tällä hoitomenetelmällä. Silloin ei tarvitse putkia laittaa ja sehän sitten vaatisikin nukutusta.
Vaikka itse tutkimukset ja hoitotoimenpiteet olivat haastavia ja monta kyyneltä vuodatettiin päivän aikana (sekä lapsi että äiti) niin täytyy antaa täydet pisteet hoitajille ja lääkärille. Ihan huippu tiimin hoitavissa käsissä oltiin!
Koska viime viikot ovat olleet itselleni todella stressaavia ja eilinen päivä koetteli jälleen jaksamista, niin oli aivan ihanaa päästä illalla anopin kanssa käymään kaupungilla ja elokuvissa. Vietettiin hauska ilta kierrellen kauppoja ja käytiin katsomassa Downton Abbey elokuva. Teki hyvää päästä vähän nollaamaan ajatuksia raskaan päivän päätteeksi. Usein kuulee ihmisten puhuvan siitä kuinka oma anoppi on niin rasittava tai vastaavasti anoppi puhuu vähättelevästi miniästään. Olen niin kiitollinen siitä ettei oma tilanteeni ole sellainen. Tai siis, enhän voi varmaksi tietää mitä Jaakon äiti minusta selkäni takana puhuu mutta olisin todella yllättynyt jos hän minua yleisesti haukkuisi. Ei ole oikein hänen tapaista sellainen. Joka tapauksessa, olen kiitollinen että oma suhteeni, omaan anoppiini on näin hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti