Rakas esikoisemme

Väinö,

15.11.2016, se oli meidän laskettu aika. Silloin sinun "piti" syntyä. Saavuit kuitenkin tähän maailmaan 4.10. kiireisellä sektiolla koska raskausmyrkytys eteni niin pitkälle ettei muita vaihtoehtoja enää ollut.

Kun sinut nostettiin vatsastani ulos, olin jossain tuonpuoleisen ja tämän maailman rajoilla. Muistan lääkärin kädet vatsassani ja muistan ensimmäisen kirkaisusi. Muistan kuinka hoitajat ja lääkärit onnittelivat minua samalla kun sinut vietiin toiseen huoneeseen. Minusta oli tullut äiti ja silti en ollut edes nähnyt lastani vielä. Tilani heikkeni entisestään ja hoitohenkilökunta ympärilläni toimi ripein ottein. Muistan viimeisen ajatukseni ennenkuin vaivuin jälleen hetkeksi jonnekin kaukaisuuteen; minun täytyy päästä näkemään lapseni ainakin kerran.

Leikkaussalin heräämössä istui isäsi ja jännitti yksin. Hänkin kuuli oven läpi ensimmäisen huutosi ja kohta hoitaja haki hänet luoksesi. Isä pääsi mukaan viemään sinua vastasyntyneiden teholle. Hän tarjosi sinulle ruokaa nenämahaletkun kautta ja antoi sinulle kenguruhoitoa.


Vietimme ensimmäiset päivät erillämme, sinä vastasyntyneiden teholla isäsi kanssa ja minä tehohoidossa leikkaussalin heräämössä. Isäsi kävi kertomassa minulle kuulumisiasi päivien aikana ja 25 tunnin ikäisenä, sinut tuotiin ensimmäistä kertaa luokseni. En pystynyt tai saanutkaan liikkua, joten isäsi nosti sinut rinnalleni. Olit niin pieni ja hento ihmisenalku! Vaippa ylettyi lähes kainaloihisi ja ihosi oli kuin silkkipaperia. Sinussa oli lukuisia johtoja kiinni.

Matkamme alku oli vaikea jo vatsassa ollessasi. Syntymäsi oli mahtavimpia asioita mutta siihen liittyy myös paljon pelkoa ja kipeitä muistoja. Yksi kipeimmistä muistoista on se, kun aivosi ultrattiin noin 1,5 viikon ikäisenä. Tutkimuksessa löytyi tiettyjä asioita joiden osattiin sanovan normaaleiksi löydöksiksi keskoselle. Kuitenkin, juuri tuo keskosuus aiheutti sen että aistisi kohtasivat ärsykkeitä aiemmin kuin on tarkoitettu ja nämä löydökset saattaisivat aiheuttaa haasteita kehittyessäsi. Eräs lääkäri totesi meille että "pahimmassa tapauksessa lapsenne ei koskaan kävele tai vain toinen puoli hänen kehostaan toimii normaalisti. Jos kaikki kuitenkin menee hyvin, hänestä kasvaa täysin terve poika joka potkii palloa isänsä kanssa, ettekä edes muista että olemme käyneet tätä keskustelua.". No, sinusta kasvoi terve poika mutta tuota keskustelua emme ole unohtaneet. Miten tuollaiset sanat edes voisi unohtaa? Ne iskeytyvät syvälle vanhemman mieleen. En myöskään usko että on sattumaa että rakastat jalkapalloa ja haluaisit viettää joka päivän potkien palloa ja juhlien maaleja. Ehkä lääkärillä oli ennustajan lahjoja tai sitten kuulit tuon lääkärin sanat ja päätit näyttää hänelle asioiden oikean laidan.






Alkutaipaleemme ei ollut helppo. Mutta uskon kuitenkin että kaikki tuo on syy meidän väliselle vahvalle suhteelle. Selvisimme kaikesta tuosta yhdessä koska kukaan meistä ei antanut periksi. Sinun vahva tahtosi näkyy edelleen tänä päivänä ja vaikka joskus huokailemmekin kun uhmaat meitä joinain päivinä ties monennettako kertaa, olemme kiitollisia itsepäisyydestäsi. Koska juuri tuo periksiantamaton asenteesi on yksi syy siihen että olet täällä tänään. Tänään täytät 3 vuotta. 3 vuotta, Väinö! Paljon onnea rakas esikoisemme! Tänään potkitaan palloa sydämemme kyllyydestä.

Kommentit