Ensimmäinen työviikko on nyt takana ja voin vain todeta yhden asian; huh selvisin! Jo ensimmäisenä iltana iski migreeni ja ehdin huokailla että miten ihmeessä tulen onnistumaan työelämän ja lapsiperhearjen yhteensovittamisessa. Kommentit kuten kyllä kaikki muutkin äidit siinä onnistuu, joten tietenkin sinäkin onnistut eivät minua paljoa helpota koska itse ajattelen aina että tulen olemaan se maailman ensimmäinen äiti joka ei kerta kaikkiaan osaa. Oli kyse sitten mistä tahansa äitiyteen liittyvästä, niin itse koen enemmänkin tuollaiset kommentit lisää stressiä luoviksi kuin avuksi.
Joka tapauksessa, en nyt sitten tainnut olla se historian ensimmäinen äiti joka ei osaa yhdistää töitä ja perhearkea, sillä loppuviikko on mennyt ihan hyvin. Ilman päänsärkyä. Veetille tämä muutos arjessa on ollut raskas, Väinökin selvästi kaipaa äidin läheisyyttä kun olen kotona mutta hän ei kulje huoneesta huoneeseen huudellen perääni kuten Veeti. Onneksi lapset kuitenkin sopeutuvat yleensä nopeasti ja tiedän että heillä kummallakin on turvalliset oltavat täällä kotona isänsä kanssa.
Eilen myös mieleen muistui pitkästä aikaa, miten ihanalta se viikonlopun ja vapaiden aloitus tuntuukaan. Kun olin kotona lasten kanssa en sen kummemmin miettinyt päiviä sillä samat asiat tehtiin joka päivä, oli sitten arki tai viikonloppu. Tietysti pyrittiin esim. uintireissut sijoittamaan arkipäiviin kun uimahallissa on vähemmän väkeä ja lauantaisin vaihdettiin aina puhtaat lakanat. Eli siinä mielessä pidettiin kiinni tietyistä päivistä mutta koska mieheni tekee vuorotyötä, meillä ei koskaan ollut sellaisia ihanaa, nyt on viikonloppu-hetkiä. Aikalailla Dowager Countessin sanojen mukaan mentiin 3 vuotta. Eli What's a weekend? No, palautuipahan nyt tällekin rouvalle mieleen mikä ihme se viikonloppu on.
Yllätyksenä minulle ei tullut se, miten paljon jännitin töihin paluuta tai miten paljon tietoa piti sisäistää muutaman päivän sisällä. Lasten reaktiot arjen muutokseen, eivät myöskään yllättäneet. Se mikä yllätti minut oli kuinka hyvältä töihin paluu loppujen lopuksi on tuntunut. Oikeastaan hieman virkistävältäkin (jos nyt niin saa sanoa ilman että leimataan huonoksi äidiksi). Varmasti tulee eteen sekin aika vielä kun toivon että voisin olla kotona taas lasten kanssa mutta nyt työssä käynti tuntuu hyvältä. Ja tuntuu hyvältä antaa Jaakolle mahdollisuus olla kotona poikien kanssa myös. Uskon että hänellekin tekee hyvää nauttia tästä elämäntilanteesta.
Joka tapauksessa, en nyt sitten tainnut olla se historian ensimmäinen äiti joka ei osaa yhdistää töitä ja perhearkea, sillä loppuviikko on mennyt ihan hyvin. Ilman päänsärkyä. Veetille tämä muutos arjessa on ollut raskas, Väinökin selvästi kaipaa äidin läheisyyttä kun olen kotona mutta hän ei kulje huoneesta huoneeseen huudellen perääni kuten Veeti. Onneksi lapset kuitenkin sopeutuvat yleensä nopeasti ja tiedän että heillä kummallakin on turvalliset oltavat täällä kotona isänsä kanssa.
Eilen myös mieleen muistui pitkästä aikaa, miten ihanalta se viikonlopun ja vapaiden aloitus tuntuukaan. Kun olin kotona lasten kanssa en sen kummemmin miettinyt päiviä sillä samat asiat tehtiin joka päivä, oli sitten arki tai viikonloppu. Tietysti pyrittiin esim. uintireissut sijoittamaan arkipäiviin kun uimahallissa on vähemmän väkeä ja lauantaisin vaihdettiin aina puhtaat lakanat. Eli siinä mielessä pidettiin kiinni tietyistä päivistä mutta koska mieheni tekee vuorotyötä, meillä ei koskaan ollut sellaisia ihanaa, nyt on viikonloppu-hetkiä. Aikalailla Dowager Countessin sanojen mukaan mentiin 3 vuotta. Eli What's a weekend? No, palautuipahan nyt tällekin rouvalle mieleen mikä ihme se viikonloppu on.
Yllätyksenä minulle ei tullut se, miten paljon jännitin töihin paluuta tai miten paljon tietoa piti sisäistää muutaman päivän sisällä. Lasten reaktiot arjen muutokseen, eivät myöskään yllättäneet. Se mikä yllätti minut oli kuinka hyvältä töihin paluu loppujen lopuksi on tuntunut. Oikeastaan hieman virkistävältäkin (jos nyt niin saa sanoa ilman että leimataan huonoksi äidiksi). Varmasti tulee eteen sekin aika vielä kun toivon että voisin olla kotona taas lasten kanssa mutta nyt työssä käynti tuntuu hyvältä. Ja tuntuu hyvältä antaa Jaakolle mahdollisuus olla kotona poikien kanssa myös. Uskon että hänellekin tekee hyvää nauttia tästä elämäntilanteesta.
Kommentit
Lähetä kommentti