En ole SDP:n kannattaja, enkä kovin usein viitsi politiikasta avoimesti puhua. Nyt kuitenkin koen tarvetta korottaa ääntäni aiheesta. Eilen saimme uuden pääministerin ja kyseinen henkilö oli tuskin ehtinyt asettua ehdolle pääministerikilpailussa, kun häntä jo leimattiin epäpäteväksi joka puolella sosiaalista mediaa. Olen lukenut varmaan satoja kommentteja siitä kuinka Sanna Marin on liian nuori pääministeriksi, hän on nainen ja ennenkaikkea hän on ÄITI.
Huoh! En oikein tiedä mistä aloittaisin. Nuori ikä ei aina tarkoita sitä, ettei olisi elämänkokemusta. Joskus nuorella ihmisellä on sitä enemmän kuin vanhuksella. Riippuu siitä, mitä elämässään on kohdannut. Mitä sukupuoleen tulee, niin 1800 luku taisi soittaa ja halusi tunkkaisen näkemyksensä naisista takaisin. Itse olen sen kannalla että työt hoidetaan ammattitaidon ja pätevyyden kautta. Ei sukupuolen.
Ennenkaikkea kuitenkin kummastelen ihmisten ajatusta siitä, että äitiys tekisi ihmisestä epäpätevän työhön. Monet varmasti vierastavat sitä, että pienen lapsen äiti valitsee tehdä niinkin vaativaa työtä, kuin pääministerin työ on, samalla kun kotona on pieni lapsi tai jopa useampi. En itsekään haluaisi tehdä niin aikaavievää työtä kun lapset ovat pieniä mutta mitä se minulta on pois, jos joku muu niin haluaa tehdä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten äitiys vaikuttaisi ihmisen pätevyyteen työntekoon.
Olemme jo, useaan otteeseen, kokeilleet ja nähneet mitä keski-ikäiset miehet saavat aikaiseksi pääministerinä. Lyhyenä yhteenvetona; ei sekään aina ihan putkeen ole mennyt. Onko siis liikaa vaadittu että nuorelle, perheelliselle naiselle annetaan mahdollisuus näyttää taitonsa? Ja onko liikaa vaadittu, että ennenkuin hänet tuomitaan epäpäteväksi, annetaan hänelle työrauha?
Politiikka on yksi sellainen aihe, joka jakaa meidän mielipiteitä. Tuntuu että kaikki politiikan ympärillä pyörivät keskustelut seuraavat kaavaa, jossa oma mielipide tuodaan esille ja toista ihmistä kuunnellaan vain siksi, että voisi hetkeä myöhemmin huomauttaa virheistä hänen ajatusmaailmassaan. Ymmärretään tahallaan väärin ja etsimällä etsitään puutteita toisistamme. Yhtäkkiä keskustelun tavoitteet ovat hukassa ja ratkaisun löytämisen sijaan, keskitytään henkilökohtaisuuksiin.
Meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiin ja niiden ilmaisemiseen. Mutta samalla meillä on velvollisuus ilmaista se mielipide niin, ettei toinen osapuoli pahoita mieltään. Asiallista kritiikkiäkin saa ja pitää esittää. Mielipiteitä ja näkemyseroja vaaditaan hyvän keskustelun aikaansaamiseksi. Emme kuitenkaan tarvitse negatiivista äänensävyä ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. En näe syytä tai tarvetta toistemme haukkumiselle, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista. On turha myöskään korottaa ääntään, kuin vaatiakseen että toinen muuttaa mielipidettään. Itse asiassa, äänensä korottaminen vie vain turhaa energiaa. Kuinka usein itse otat vastaan neuvoja ihmiseltä joka huutaa kovaan ääneen? Voimme olla eri mieltä asioista ja silti tulla toimeen. Voimme oppia toisiltamme, kunhan muistamme myös kuunnella. Ehkä se, mitä oikeasti tarvitsemme, on vähemmän mielipiteitä ja enemmän empatiakykyä.
Huoh! En oikein tiedä mistä aloittaisin. Nuori ikä ei aina tarkoita sitä, ettei olisi elämänkokemusta. Joskus nuorella ihmisellä on sitä enemmän kuin vanhuksella. Riippuu siitä, mitä elämässään on kohdannut. Mitä sukupuoleen tulee, niin 1800 luku taisi soittaa ja halusi tunkkaisen näkemyksensä naisista takaisin. Itse olen sen kannalla että työt hoidetaan ammattitaidon ja pätevyyden kautta. Ei sukupuolen.
Ennenkaikkea kuitenkin kummastelen ihmisten ajatusta siitä, että äitiys tekisi ihmisestä epäpätevän työhön. Monet varmasti vierastavat sitä, että pienen lapsen äiti valitsee tehdä niinkin vaativaa työtä, kuin pääministerin työ on, samalla kun kotona on pieni lapsi tai jopa useampi. En itsekään haluaisi tehdä niin aikaavievää työtä kun lapset ovat pieniä mutta mitä se minulta on pois, jos joku muu niin haluaa tehdä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miten äitiys vaikuttaisi ihmisen pätevyyteen työntekoon.
Olemme jo, useaan otteeseen, kokeilleet ja nähneet mitä keski-ikäiset miehet saavat aikaiseksi pääministerinä. Lyhyenä yhteenvetona; ei sekään aina ihan putkeen ole mennyt. Onko siis liikaa vaadittu että nuorelle, perheelliselle naiselle annetaan mahdollisuus näyttää taitonsa? Ja onko liikaa vaadittu, että ennenkuin hänet tuomitaan epäpäteväksi, annetaan hänelle työrauha?
Meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiin ja niiden ilmaisemiseen. Mutta samalla meillä on velvollisuus ilmaista se mielipide niin, ettei toinen osapuoli pahoita mieltään. Asiallista kritiikkiäkin saa ja pitää esittää. Mielipiteitä ja näkemyseroja vaaditaan hyvän keskustelun aikaansaamiseksi. Emme kuitenkaan tarvitse negatiivista äänensävyä ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. En näe syytä tai tarvetta toistemme haukkumiselle, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista. On turha myöskään korottaa ääntään, kuin vaatiakseen että toinen muuttaa mielipidettään. Itse asiassa, äänensä korottaminen vie vain turhaa energiaa. Kuinka usein itse otat vastaan neuvoja ihmiseltä joka huutaa kovaan ääneen? Voimme olla eri mieltä asioista ja silti tulla toimeen. Voimme oppia toisiltamme, kunhan muistamme myös kuunnella. Ehkä se, mitä oikeasti tarvitsemme, on vähemmän mielipiteitä ja enemmän empatiakykyä.
Kuva: pexels.com
Kommentit
Lähetä kommentti