Kävin tänään Väinön kanssa katsomassa taitoluistelijoiden jouluesitystä, Olafin jouluinen seikkailu. Oli ihanaa päästä viettämään kahdenkeskeistä aikaa esikoisemme kanssa, siitä on meinaan vierähtänyt tovi kun viimeksi pääsimme kahdestaan seikkailemaan.
Koska Frozen on tällä hetkellä kovassa huudossa meillä kotona, kyseinen esitys tuntui täydelliseltä ajanvietteeltä sunnuntai iltapäivänä meille. Täytyy myöntää että osa minusta iloitsi myös siitä, että kerrankin päästiin tekemään jotain mikä kiinnosti meitä molempia mutta joka ei sisältänyt pallon potkimista, mutaa tai dinosauruksia. Älkää käsittäkö väärin! Minusta on ihanaa että lapsellamme on kiinnostuksen kohteita ja tuen häntä niissä mielelläni mutta pieni vaihtelu virkistää.
No, todellisuus iski nopeasti kasvoilleni kun istuuduttuamme paikoillemme, Väinö katseli tyhjää kenttää edessämme ja kysyi minulta; Mamma, milloin Liverpool tulee? Kerroin tietysti ettei tässä esityksessä ollut kyse jalkapallosta ja toivoin että pettymys ei aiheuttaisi Väinössä kiukkua. Onneksi Elsa, Olaf ja Sven olivat sen verran mielekästä katseltavaa että selvittiin ilman kiukunpuuskia.
Kotona sain tehtyä meille ruuan ja kun pyysin poikia syömään, Väinö kysyi saako lukea kirjaa samalla kun syö. Annoin luvan siihen ja katselin kun Väinö kantoi pöytään ötökkä kirjan, avasi sivun jossa kerrotaan hämähäkeistä. Vieressäni istui kuopuksemme ja veteli ruokaa suuhunsa kaksin käsin. Kun häneltä pääsi röyhy, molemmat pojat purskahtivat nauruun. Katselin poikien touhua hetken ja totesin, että tällaista se elämä sitten kahden poikamaisen pojan äitinä on.
Kommentit
Lähetä kommentti