Uutena vuotena muistan pohtineeni uudenvuoden lupauksia joita ihmiset antoivat ja sitä, kuinka en itse keksinyt yhtäkään lupausta annettavaksi. En kokenut tarvitsevani sellaista. 2019 oli hyvä vuosi ja olin innokas, utelias ja rauhallisin mielin tulevaa vuotta kohtaan. Toivoin kuitenkin, että 2020 olisi vähintään yhtä miellyttävä vuosi kuin 2019. Eihän kukaan nyt toivo että asiat menisivät huonompaan suuntaan! Samalla tiedostin että elämä on yhtä vuoristorataa ja 2020:llä oli suuret kengät täytettävänä.
Nyt, reippaan kuukauden jälkeen, voin todeta että 2020 taisi hukata nuo kengät. Ja hukkaanmenneiden tilalle se taisi löytää nuhruiset, likaiset, loppuunkäytetyt, 5 numeroa liian pienet kengät kirppikseltä. Tämä uusi vuosi kun ei todellakaan ole alkanut parhaalla mahdollisella tavalla kohdallani. Ei ainakaan terveydellisessä mielessä.
Tammikuun alussa minulla todettiin vatsahaava johon sain lääkkeet. Lääkekuuri auttoi mutta kun se loppui, oireet palasivat vuorokaudessa. Sairastin myös lievän flunssan ja korvatulehduksen. Lisäksi maksa- ja munuaisarvot olivat koholla. Tiistaina (eli huomenna) minulle oli tarkoitus tehdä vatsalaukun tähystys jossa otettaisiin koepaloja. En uskalla antaa itseni ajatella sitä pahinta mitä koepaloista voi löytyä, se on kahden pienen lapsen äitinä hieman liian pelottavaa. Tähystystä jouduttiin kuitenkin siirtämään, sillä viime perjantaina minulla todettiin A influenssa. Se vetikin sitten voinnin hyvinkin heikoksi ja vietin kolme päivää sairaalahoidossa. Eilen iltapäivällä pääsin kotiutumaan ja vaikka vointi on vielä huono (kuume voi kuulemma jatkua vielä viikon) on mukava olla kotona. Ainakin täällä ollessani, voin seurata makuuhuoneen lasioven läpi kuinka lapseni ja mieheni touhuavat päivän aikana. Niinä hetkinä kun vointi sen sallii, niin istumme molemmin puolin ovea ja ilmeilemme sekä leikimme yhdessä. Lapset yrittävät osallistaa minua leikkeihin eikä onneksi lasiovi välissämme ole este heidän mielikuvituksessa. Sitten kun sylikaipuu iskee, ovi on tiellä. Mutta silloin isän turvallinen syli on lähellä.
Että sellaista meillä. Toivottavasti teillä on vuosi alkanut paremmissa merkeissä kuin minulla! Ja jos löydätte ne vuoden 2019 kengät, palautattehan ne 2020:lle. Niitä kyllä kaivattaisiin jo.
Kommentit
Lähetä kommentti