Lapset hoidossa eri päiväkodissa kuin jossa äiti töissä

Kirjoitin maanantaina postauksen varhaiskasvatusalasta ja sen ympärillä käytävästä keskustelusta. Sain siitä paljon hyvää palautetta ja olen kiitollinen kaikille jotka kyseisen postauksen lukivat, tykkäsivät siitä tai jaoivat sen. Kiitos teille mahtavat!

Osa lukijoistani huomasi kuitenkin että kirjoitin tekstissä siitä, että omat lapseni ovat eri päiväkodissa hoidossa kuin siinä jossa itse työskentelen ja asia tuntui mietityttävän monia. Siksi päätin kirjoittaa postauksen jossa avaan päätöstämme (mieheni ja minun päätöstä). Olen enemmän kuin kerran pohtinut ja keskustellut Jaakon kanssa siitä, hakisimmeko paikkaa lapsillemme päiväkodista jossa olen töissä. Mutta monestakin eri syystä, päädymme aina siihen että lapset pysyvät hoidossa nykyisessä päiväkodissaan.


Yksi syy on se, että kun aikoinaan teimme kaupat ja ostimme nykyisen kotimme, alue viehätti meitä itsessään mutta lisäksi päiväkoti, koulu, kauppa ja neuvola sijaitsevat kävelymatkan päässä kodistamme. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsemme päiväkotikaverit ja tulevat koulu kaverit, asuvat monet samalla alueella tai ainakin hyvin lähellä. Kun lapsemme ovat kouluiässä, heillä on lyhyt matka kouluun ja matka taittuu ehkä muutaman kaverin seurassa. Lisäksi kaverit ovat monet tuttuja jo näiltä päiväkotiajoilta.


Toisena syynä on ajatus siitä että lapseni joutuisivat jakamaan äidin muiden lasten kanssa päivittäin, jos he olisivat hoidossa samassa paikassa jossa itse olen töissä. Tämä olisi heille varmaan aika raskasta. Kotona olisin äiti mutta päiväkodissa olisin opettaja ja huomioisin niin montaa muutakin lasta. Vaikka omat lapseni eivät olisikaan omassa ryhmässäni, törmäisimme varmasti päivän aikana monesti siirtymätilanteissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että päivän aikana sanoisimme heipat toisillemme useaankin otteeseen. Sen sijaan nyt sanomme kerran heippa ja hauskaa päivää, kunnes iltapäivällä taas nähdään. Tiedän että ainakin nuorimmaisen poikamme kanssa, tällaiset lyhyet tapaamiset päivän kulun aikana aiheuttaisivat monta itkutilannetta, jotka tuntuisivat raskailta paitsi meistä niin myös varmaan työkavereistani.

Ja työkavereista puheen ollen, luottaisin omat lapseni heidän hoitoon kyllä mutta en halua asettaa heitä tilanteeseen jossa he arvioivat lapsiani. Esikoisellamme on jonkinlainen lievä puheviivästymä ja hän tarvitsee nyt sekä tulee tarvitsemaan jatkossakin paljon tukea varsinkin puhekehityksessään. Tällaiset asiat ovat usein vanhemmille raskaita ja joskus jopa turhauttavia. Asioiden pohtiminen ja arvioiminen yhdessä työkaverin kanssa, voisi tuntua myös työkaverista hankalalta vaikka olisit kuinka ammattitaitoinen ja ymmärtäväinen.


Muun muassa näistä syistä, olemme siis päätyneet siihen että pojat käyvät päiväkotia eri paikassa kuin missä minä olen töissä. Ja tämä toimii meillä hyvin. Pojilla on ihanat pedagogit ja he viihtyvät hoitopaikassaan. Juuri eilen vein pojat aamulla hoitoon ja nuorimmainen juoksi osastolle päästessään halaamaan yhtä hoitajaansa. Esikoisemme puhuu kotona varsinkin ryhmänsä opettajasta iloisena. Tällaisetkin asiat tietenkin puhuvat sen puolesta, että ainakin tällä hetkellä tämä järjestelmä on meille hyvä.

Kommentit