Sunnuntaina siirryttiin kesäaikaan, keskiviikkona alkoi huhtikuu. Se on nyt virallisesti kevät! Eikö? No, ei ainakaan jos katsoo ulos tällä hetkellä. Lumi on aivan ihanaa ja olen aina sanonut että lumi pihassa on kuin ilmainen lasten leikkimaa. Tekemistä ja kiivettävää riittää.
Niin, lumi on kivaa - talvella. Kun huhtikuun 1. päivänä voit rakentaa lumiukon pihalle, se ei enää ole niin kivaa. Ainakin itse kaipaan jos kovasti kevättä ja kesää. Lämpöä ja aurinkoa. No, onneksi aurinkoa on sentään näkynyt vaikka maa onkin edelleen ollut valkoinen.
Paitsi että odotamme kovasti lämpimämpää säätä, odotamme että tämä poikkeustila päättyisi ja asiat palaisivat normaaleiksi. Lapset ovat vielä liian pieniä ymmärtämään mistä tässä oikeastaan on kyse mutta Väinö ihmettelee miksei mennä jalkapalloharjoituksiin ja viikonloppuna soitimme vanhemmilleni, jonka jälkeen Väinöllä iski kova ikävä mommon ja mofan perään. Eikä hän oikein pystynyt käsittämään, miksi emme voi mennä heille (he asuvat Uudellamaalla) tai miksi he eivät käy meillä.
Olemme puhuneet että kun pöpöt rauhoittuvat, voimme taas vierailla isovanhemmilla. Tämän hän on sisäistänyt mutta koska 3-vuotiaalla ei vielä ole varsinaista ajantajua, hän ei osaa hahmottaa milloin pöpöt eivät enää kiusaa meitä tällä tavalla. Eikä meillä tietenkään ole antaa mitään takarajaa tälle tilanteelle. Ei auta muuta kuin lohduttaa ikävän hetkellä ja toistaa, toistaa sekä toistaa jo moneen kertaan käytyjä keskusteluita.
Muuten arki rullaa meillä hyvin. Ollaan onneksi kaikki pysytty terveinä ja hyvinvoivina. Mites teillä jaksetaan tässä eriskummallisessa tilanteessa?
Niin, lumi on kivaa - talvella. Kun huhtikuun 1. päivänä voit rakentaa lumiukon pihalle, se ei enää ole niin kivaa. Ainakin itse kaipaan jos kovasti kevättä ja kesää. Lämpöä ja aurinkoa. No, onneksi aurinkoa on sentään näkynyt vaikka maa onkin edelleen ollut valkoinen.
Paitsi että odotamme kovasti lämpimämpää säätä, odotamme että tämä poikkeustila päättyisi ja asiat palaisivat normaaleiksi. Lapset ovat vielä liian pieniä ymmärtämään mistä tässä oikeastaan on kyse mutta Väinö ihmettelee miksei mennä jalkapalloharjoituksiin ja viikonloppuna soitimme vanhemmilleni, jonka jälkeen Väinöllä iski kova ikävä mommon ja mofan perään. Eikä hän oikein pystynyt käsittämään, miksi emme voi mennä heille (he asuvat Uudellamaalla) tai miksi he eivät käy meillä.
Kuva: pexels.com
Olemme puhuneet että kun pöpöt rauhoittuvat, voimme taas vierailla isovanhemmilla. Tämän hän on sisäistänyt mutta koska 3-vuotiaalla ei vielä ole varsinaista ajantajua, hän ei osaa hahmottaa milloin pöpöt eivät enää kiusaa meitä tällä tavalla. Eikä meillä tietenkään ole antaa mitään takarajaa tälle tilanteelle. Ei auta muuta kuin lohduttaa ikävän hetkellä ja toistaa, toistaa sekä toistaa jo moneen kertaan käytyjä keskusteluita.
Muuten arki rullaa meillä hyvin. Ollaan onneksi kaikki pysytty terveinä ja hyvinvoivina. Mites teillä jaksetaan tässä eriskummallisessa tilanteessa?
Kuva: pexels.com
Kommentit
Lähetä kommentti