15. Toukokuuta on kansainvälinen hyperemesis gravidarum päivä. Päivällä halutaan tuoda lisää tietoutta sairaudesta, josta ei vielä muutama vuosi sitten löytynyt paljoakaan tietoa. Niin, mietit ehkä itsekin mikä tämä ihmeen hyperemeesi on. No, annapa kun kerron.
Hyperemeesi on äärettömän vaikea raskauspahoinvointi. Tai oikeastaan sillä ei ole mitään muuta yhteistä raskauspahoinvoinnin kanssa, kuin se, että ne aiheutuvat juuri raskaudesta. Hyperemeesiin sairastuu Suomessa vuosittain 1% raskaana olevista naisista ja vaikka raskaus ei ole sairaus, raskauden aiheuttama hyperemeesi on sitä. Se vaatii usein nesteytystä tipan kautta, pahoinvointi lääkkeitä (jotka eivät aina auta, hyvällä tuurilla saat vähennettyä oksentelua muutamalla kerralla vuorokaudessa) ja lepoa. Hoitamattomana tai erittäin vaikeana, hyperemeesi voi aiheuttaa ongelmia niin lapselle kun äidillekin. Painonlasku, munuaisongelmat, raskausmyrkytys, ennenaikainen syntyminen ja pieni syntymäpaino ovat muutamia ongelmia jotka hyperemeesi voi aiheuttaa. Eikä se ole vain fyysisesti raastavaa sairastaa sitä vaan se raastaa myös hermoja. Saa sinut tuntemaan itsesi epäonnistuneeksi ja heikoksi ihmisenä. Naisena. Sen takia haluat ryömiä ulos ihostasi kun vointi on heikoimmillaan. Ja samalla, olet kiitollinen siitä ihmeestä joka kasvaa sisälläsi. Ja se huoli minkä koet pikkuisen voinnista vatsassasi, on aivan suunnaton. Sairastelu on usein myös raskasta läheisille ihmisille, sillä he voivat kokea itsensä avuttomiksi.
Hyperemeesi ei siis toimi kuin tavallinen raskauspahoinvointi. Siihen ei vaikuta mitkään ajat vuorokaudesta, ruuan maut tai hajut, syömiset tai mikään muukaan. Oli sitten aamuyö tai iltapäivä, sinulla on huono olo ja oksennat. Paljon. Ja usein. Itse heräsin jopa öisin kesken unien oksentamaan, koska se pahoinvointi ei vaan loppunut. Ja toisin kuin tavallinen raskauspahoinvointi, hyperemeesi ei lopu raskausviikolla 12. Eikä yleensä viikolla 16kaan. Vaan se jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Usein koko raskauden ajan ja joskus jopa vähän synnytyksen jälkeenkin.
Itse sairastin hyperemeesin kun odotin Väinöä vuonna 2016. Ja kuten aiemmin kirjoitin, hyperemeesistä ei silloin ollut tarjolla paljoakaan tietoa. Siis ei edes hoitohenkilökunnalla. Joku sairaanhoitaja tokaisi minulle kun aamupala ei pysynyt sisällä että "niin, tällaistahan se raskauspahoinvointi on". Vaadittiin erikoislääkäri toteamaan ja kertomaan minulla ja osalle hoitajista, että mistä tässä on kyse. Toinen hoitaja totesi hymy huulilla että "sattuuhan näitä ihan kuninkaallisissa piireissäkin kun herttuatar Cathrinekin sairasti hyperemeesin". Ihmettelin siinä vaan itse että mitäs se minua lohduttaa että Englannissa joku muukin voi pahoin. Kai se oli hänen yrityksensä lohduttaa minua.
Sain usein kuulla ihmisiltä kommentteja kuten ”kokeile käydä ulkona kävelyllä, jospa unohdat sen pahoinvoinnin”, ”kun minä olin raskaana, minäkin voin pahoin mutta sitruunaveden juonti auttoi aina, oletko kokeillut sitä?” ja ”vieläkö oksennat? Milloin tuo oikein loppuu?”. Vastauksena näihin kommentteihin voin sanoa että ensi kerralla kun itse olet vatsataudissa, kokeile käydä kävelyllä, niin ehkä unohdat pahoinvoinnin. Niinpä, ei sitä noin vain unohdeta että pitää oksentaa tunnin välein. Kiva juttu että sinua auttoi sitruunaveden juonti, itse kokeilin kaikki konstit mutta mikään ei auttanut koska edelleen, hyperemeesi ei toimi samalla tavalla kuin raskauspahoinvointi. Ja jos olisi jokin asia joka helpottaisi oloa, enköhän olisi hyödyntänyt sitä. Ja kolmanneksi, en todellakaan tiennyt milloin se pahoinvointi loppuisi, koska sitä ei voi millään tavalla ohjata. Jos sen voisi, olisin oksentanut jokaisen päälle joka suustaan tällaisia kommentteja päästi.
Hyperemeesi on äärettömän vaikea raskauspahoinvointi. Tai oikeastaan sillä ei ole mitään muuta yhteistä raskauspahoinvoinnin kanssa, kuin se, että ne aiheutuvat juuri raskaudesta. Hyperemeesiin sairastuu Suomessa vuosittain 1% raskaana olevista naisista ja vaikka raskaus ei ole sairaus, raskauden aiheuttama hyperemeesi on sitä. Se vaatii usein nesteytystä tipan kautta, pahoinvointi lääkkeitä (jotka eivät aina auta, hyvällä tuurilla saat vähennettyä oksentelua muutamalla kerralla vuorokaudessa) ja lepoa. Hoitamattomana tai erittäin vaikeana, hyperemeesi voi aiheuttaa ongelmia niin lapselle kun äidillekin. Painonlasku, munuaisongelmat, raskausmyrkytys, ennenaikainen syntyminen ja pieni syntymäpaino ovat muutamia ongelmia jotka hyperemeesi voi aiheuttaa. Eikä se ole vain fyysisesti raastavaa sairastaa sitä vaan se raastaa myös hermoja. Saa sinut tuntemaan itsesi epäonnistuneeksi ja heikoksi ihmisenä. Naisena. Sen takia haluat ryömiä ulos ihostasi kun vointi on heikoimmillaan. Ja samalla, olet kiitollinen siitä ihmeestä joka kasvaa sisälläsi. Ja se huoli minkä koet pikkuisen voinnista vatsassasi, on aivan suunnaton. Sairastelu on usein myös raskasta läheisille ihmisille, sillä he voivat kokea itsensä avuttomiksi.
Hyperemeesi ei siis toimi kuin tavallinen raskauspahoinvointi. Siihen ei vaikuta mitkään ajat vuorokaudesta, ruuan maut tai hajut, syömiset tai mikään muukaan. Oli sitten aamuyö tai iltapäivä, sinulla on huono olo ja oksennat. Paljon. Ja usein. Itse heräsin jopa öisin kesken unien oksentamaan, koska se pahoinvointi ei vaan loppunut. Ja toisin kuin tavallinen raskauspahoinvointi, hyperemeesi ei lopu raskausviikolla 12. Eikä yleensä viikolla 16kaan. Vaan se jatkuu. Ja jatkuu. Ja jatkuu. Usein koko raskauden ajan ja joskus jopa vähän synnytyksen jälkeenkin.
Itse sairastin hyperemeesin kun odotin Väinöä vuonna 2016. Ja kuten aiemmin kirjoitin, hyperemeesistä ei silloin ollut tarjolla paljoakaan tietoa. Siis ei edes hoitohenkilökunnalla. Joku sairaanhoitaja tokaisi minulle kun aamupala ei pysynyt sisällä että "niin, tällaistahan se raskauspahoinvointi on". Vaadittiin erikoislääkäri toteamaan ja kertomaan minulla ja osalle hoitajista, että mistä tässä on kyse. Toinen hoitaja totesi hymy huulilla että "sattuuhan näitä ihan kuninkaallisissa piireissäkin kun herttuatar Cathrinekin sairasti hyperemeesin". Ihmettelin siinä vaan itse että mitäs se minua lohduttaa että Englannissa joku muukin voi pahoin. Kai se oli hänen yrityksensä lohduttaa minua.
Sain usein kuulla ihmisiltä kommentteja kuten ”kokeile käydä ulkona kävelyllä, jospa unohdat sen pahoinvoinnin”, ”kun minä olin raskaana, minäkin voin pahoin mutta sitruunaveden juonti auttoi aina, oletko kokeillut sitä?” ja ”vieläkö oksennat? Milloin tuo oikein loppuu?”. Vastauksena näihin kommentteihin voin sanoa että ensi kerralla kun itse olet vatsataudissa, kokeile käydä kävelyllä, niin ehkä unohdat pahoinvoinnin. Niinpä, ei sitä noin vain unohdeta että pitää oksentaa tunnin välein. Kiva juttu että sinua auttoi sitruunaveden juonti, itse kokeilin kaikki konstit mutta mikään ei auttanut koska edelleen, hyperemeesi ei toimi samalla tavalla kuin raskauspahoinvointi. Ja jos olisi jokin asia joka helpottaisi oloa, enköhän olisi hyödyntänyt sitä. Ja kolmanneksi, en todellakaan tiennyt milloin se pahoinvointi loppuisi, koska sitä ei voi millään tavalla ohjata. Jos sen voisi, olisin oksentanut jokaisen päälle joka suustaan tällaisia kommentteja päästi.
Hyperemeesiä sairastava ei kaipaa ihmettelyä ja syyllistämistä voinnistaan, koska usko pois, itsellä on jo tarpeeksi huono olo kaikin tavoin ja mietit mikä sinussa on vialla kun kaikki muut kulkevat ohi ja hehkuvat raskaudesta mutta itse hehkut hiestä siitä jatkuvasta pahoinvoinnista. Sen sijaan on hyvä muistuttaa sairastelevaa siitä, että hän tekee parhaansa ja kelpaa sellaisena kuin on.
Kommentit
Lähetä kommentti