Minun piti alunperin kirjoittaa tänään siitä kun Väinö arvuutteli ammattiani tänä aamuna mutta päivän aikana olen törmännyt moneen otteeseen siihen, kuinka ihmiset arvostelevat toistensa vanhemmuutta. Varsinkin toiset äidit ovat olleet erittäin kärkkäitä arvostelemaan toisin toimivia äitejä. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin mutta ehkä lienee paikallaan palata tähän iänikuiseen, surulliseen tapaan.
Joskus on täysin paikallaan pohtia toisten vanhemmuutta ja ehkä kyseenalaistaa tiettyjä asioita. Mutta ihan oikeasti, useinmiten tähän ei ole syytä. Toisia haukutaan ihan vaan ajankuluna tai siksi, että tapa toimia ei ole yhtään samanlainen kuin se oma tapa. Facebookin vauvaryhmät ovat yleensä niitä pahimpia ensimmäisen vuoden aikana mutta kyllä sitä haukkumista tapahtuu ihan sosiaalisen median ulkopuolellakin.
Ja nyt en puhu siis siitä kun ihmiset kysyvät asioista vaan nimenomaan kyseenalaistavat toisten päätöksiä vanhempina. Minusta on turhauttavaa joutua perustelemaan miksi lapsemme ovat päiväkodissa, miksi minä palasin töihin heti kun äitiyslomani Veetistä loppui tai miksi lapsemme eivät ole päivittäin päiväkodissa. Koskaan ei näet ole asiat hyvin kaikkien mielestä vaan mielipiteitä löytyy joka lähtöön. Ja mielipiteitä saa olla. On vain surullista että emme vieläkään tunnu hyväksyvän niiden erilaisuutta.
Pahimpia ovat ehkä ne hetket, kun huomaan että meidän asioista on puhuttu selkäni takana. Että ryhmässä on keskusteltu siitä, miksi valitsimme päiväkodin emmekä perhepäivähoitajaa. Tai miksi minä en tee lyhennettyä työviikkoa, aivan kuin muut ihmiset tietäisivät meidän taloudellisen tilanteen paremmin kuin me itse. Jos vanha sanonta sanoo että joukossa tyhmyys tiivistyy, niin moderni sanalasku voisikin olla että joukossa p*skanjauhanta lisääntyy. Olen vuosien aikana todennut että ihmisten kokoontuessa ja vanhemmuuden noustessa keskusteluaiheeksi, alkaa varsinaiset joukkolynkkauksen SM-kisat. Liekö kyseessä vain jokin Satakuntalainen tapa (koska kuulemani mukaan Satakuntalaiset ovat varsin valittavaa väkeä) vai onko kyseessä ihan maanlaajuinen ilmiö. Itse veikkaan - valitettavasti - sitä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Käsi ylös kaikki jotka ovat joskus todistaneet että toisen äidin äitiyttä on haukuttu ryhmässä, joskin ehkä vain pienessä sellaisessa. Voin nostaa käteni ensimmäisenä. Myönnän että en ole vain todistanut tätä vaan myös joskus osallistunut siihen haukkumiseen. Olen oppinut näistä virheistäni ja nykyään pyrin pohtimaan kommenttieni tärkeyttä ennenkuin avaan suuni. Joskus on parempi olla hiljaa. Hiljaisuus rikkoo yllättävän helposti sen negatiivisen ilmapiirin.
Minua ei siis häiritse se kun ihmiset kysyvät asioista. Itse asiassa, suuri syy siihen miksi olen niin avoin blogissa kokemuksistani keskoslapsenvanhempana on se, että haluan ihmisten ymmärtävän mitä olen kokenut. En hae kertomallani sympatiaa vaan ymmärrystä. Se, mikä minua häiritsee, on ne hetket kun joudun useaan otteeseen toistamaan samoille ihmisille miksi toimimme tietyllä tavalla. Jos ihminen toistuvasti kyseenalaistaa toisen päätöksiä vanhempana, koen että hän ei pelkästään kyseenalaista toisen päätöksiä vanhempana vaan myös toisen vanhemman rakkautta tämän omia lapsia kohtaan. Kun ihminen jatkuvasti tyrkyttää omia tapojaan muille, hän ei pelkästään näyttäydy muiden silmissä oman täydellisen vanhemmuutensa ylistävänä ihmisenä vaan myös osoittaa että hänen ajatusmaailmaan mahtuu ajatus jossa toisin toimivat vanhemmat saattaisivat tietoisesti asettaa lapsensa huonoon tilanteeseen. Itse en ainakaan koskaan tekisi näin! Antaisin henkeni lasteni vuoksi. Hei, lähellähän se hengenlähtö olikin antaessani elämää näille rakkaille pojilleni.
En tiedä parempaa tapaa päättää tätä tekstiä kuin Kristina Kuzmicin sanoihin; Mind your own motherhood. Lue nuo sanat uudestaan. Paina ne mieleesi. Ja muista ne seuraavan kerran kun tekee mieli haukkua toisen äidin vanhemmuutta. Mieti tarkkaan, onko todella tarpeen kyseenalaistaa toisen äitiyttä. Vai onko ehkä sittenkin kyseessä vain täysin erilainen perhe ja elämäntilanne, kuin sinun omasi.
Kommentit
Lähetä kommentti