Ei todella tarkoittaa ei

Tänään oli sellainen päivä. Sellainen että keskusyksikköni (aivoni) ylikuormittuivat. Aamu lähti käyntiin lainaneuvottelulla ja pitkin päivää puhelin soi ja selvittelin laina-asioita, samalla kun hoidin lapsia ja yritin keksiä heille tekemistä. Jaakko auttoi parhaansa mukaan. Stressasin ja pohdin. Laskin ja mietin. Totesimme jälleen kerran, että pankkivirkailijoiden välillä ei tieto ollut kulkenut. Selitimme kolmannen kerran remonttimme tarkoituksen. Lapset aistivat stressin ja kävivät ylikierroksilla. Lopulta saimme lainalupauksen. Siinä vaiheessa stressi lähti purkautumaan väsymyksenä ja tunsin orastavaa migreeniä. Päätin kuunnella kroppaani ja peruin kaikki menot loppupäivältä. Jouduin pysymään tiukkana, enkä antanut muiden puhua minua hiljentämään väsynyttä olotilaani. Sanoin ei, en pysty. En nyt.

En pystynyt istuttamaan teennäistä hymyä huulilleni ja lähtemään ihmisten ilmoille. Sen sijaan lähdimme perheen kesken metsäretkelle. Luontoon, hiljaisuuteen ja paikkaan jossa lapset saivat juosta ja purkaa energiaansa kunnolla. Paikkaan, jossa mieleni sai levätä.

Jo viiden minuutin metsässäolon jälkeen tunsin kuinka hymy palasi huulilleni, täysin aitona. Rauha valtasi jokaisen soluni ja hengitin syvään niin että keuhkot täyttyivät kunnolla. Kiitin itseäni siitä, että pysyin kannassani ja kuuntelin kehoani aiemmin. Harmittelin hetken sitä, että ihmiset ovat vuosia kehottaneet minua sanomaan välillä ei. Ja nyt kun sen tein, monet yrittivät kääntää pääni. Mutta ei tarkoittaa ei. Ymmärrän ihmisten pettymyksen suunnitelmien muuttuessa, enkä nauti siitä että ne muuttuvat minun takiani mutta harva se kerta kun asetan oman hyvinvointi edelle toivon että muut  ymmärtävät sen tärkeyden.

Metsälenkin jälkeen lämmittelimme pitkään saunassa ja kylvyssä. Söimme hyvin ja lapset nukahtivat yöunille tyytyväisinä. Jaakon kanssa parkkeerasimme takapuolemme sohvalle katsomaan jalkapalloa sekä lukemaan kirjaa. Ja vihdoin aloimme ymmärtämään, että remonttiasia edistyy. Ihanaa!

Kuva: pexels.com

Kommentit