Kuuntelin tänään ruotsalaisen Sofia Wistamin kesäpuheen P1:ltä. Koska olen kuunnellut hänen sekä Pernilla Wahlgrenin yhdessä vetämää podcastia jo vuosia, tiesin että hän puhuisi aiheesta josta ei ole julkisesti kertonut aiemmin. Tiesin että se koskisi hänen tytärtään, joka on se ainut lapsi kenestä Sofia ei juurikaan puhu julkisuudessa. En ole aiemmin miettinyt syytä hiljaisuudelle mutta tänään se selvisi.
Sofia kertoi kesäpuheessaan tyttärensä taistelusta narkolepsian kanssa. Hän kertoi, kuinka he muiden tavoin kiikuttivat koko perheen ottamaan rokotetta sikainfluenssaa vastaan. Hän kertoi avoimesti, miten tyttären toimintakyky hiljalleen heikkeni ja kuinka tyttären elämä muuttui täysin. Perheen elämä muuttui. Ensin se synkkeni, sitten se hiljalleen valoistui jälleen. Sofian ja Sindyn tarina on raskas, sydäntä koskettava ja todella ajankohtainen.
Kuva: pexels.com
2009. Maailmanlaajuinen influenssaepidemia levisi. Sikainfluenssa. Rokotteita otettiin esille nopeaan tahtiin. Testaaminen on minimaalista. Rokotteet piti saada ihmisille nopeasti. Valmistauduin viimeiseen harjoittelujaksooni lähihoitajaopiskeluissani. Meitä kehotettiin ottamaan rokote. Sain sen. Koulun terveydenhoitaja pisti sen minulle yhtenä iltapäivänä. 30 sekuntia, niin nopeasti se kävi. Käsi oli kipeä jonkin aikaa. 12 tuntia myöhemmin nousi kuume. Korkea sellainen. Normaali reaktio rokotteeseen, eikö?
Kuva: pexels.com
Ehkäpä. Mutta näin jälkeenpäin kun olen kuullut kuinka moni sai tämän rokotteen jälkeen terveydellisiä haittoja, tiedän kuinka onnekas olin etten itse reagoinut sen pahemmin rokotteeseen. Olin onnekas. Cindy ja monet muut eivät.
Rokotekeskustelu on viime vuosina nostanut päätään niin Suomessa kuin myös muissa Pohjoismaissa yhä enemmän. En ole rokotevastainen, lapsemme on rokotettu neuvolan ohjelman mukaisesti. Mutta enää en ole yhtä sinisilmäinen kun puhutaan rokotteista. Kauhulla mietin mitä uusi koronarokote mahtaa tuoda mukanaan. Pelkään pahinta. Emmekä ole ensimmäisten joukossa viemässä omia lapsiamme tai itseämme rokotettavaksi. Samalla pelkään toista aalto ja koronan sairastamista. Pelkään lasteni, mieheni, itseni ja läheisteni puolesta.
Haluan tehdä oikein ja samalla pelkään kamalasti tekeväni väärin. Miten te muut? Mitä te ajattelette aiheesta?
Kuva: pexels.com
Kommentit
Lähetä kommentti