No niin, rakkaat blogin lukijat, olisi pitkästä aikaa tiedossa mielipidepostaus. Ja aiheena on sukupuolisensitiivinen kasvatus. Ja mitä se sukupuolisensitiivinen kasvatus sitten on? Lyhyesti kerrottuna, se on sitä että lapsen sukupuoli ei määritä esim. lelujen tarjontaa. Tytöille ei tarjota pelkästään stereotyppisiä tyttöjen leluja ja samoin pojille ei tarjota pelkästään mahdollisuutta leikkiä esim. autoilla, palloilla tai muilla perinteisesti poikien leluiksi mielletyillä leluilla. Myönteisen ja kannustavan ilmapiirin kautta, kannustetaan siis lasta löytämään hänen omat vahvuutensa ja kiinnostuksenkohteensa. Kuulostaa aika simppeliltä, eikös?
Ja sitähän se on. Uskon että valta-osa vanhemmista ja jopa isovanhemmista, kannustavat tänä päivänä lasta olemaan oma itsensä. He toteuttavat tätä sukupuolisensitiivistä kasvatusta ehkä jopa tietämättään. Tai sitä ajattelematta. He iloitsevat lapsen kanssa tämän ollessa haltioissaan jostain häntä kiinnostavasta asiasta. Tietenkin aina löytyy niitä, jotka pitävät tiukasti kiinni stereotypioista ja heitä tulee aina löytymään. Ja on myös tärkeää muistaa, että lähes kaikki lapset käyvät läpi jaksoja jolloin heitä kiinnostaa toisen sukupuolen jutut. Esim. pojat kokeilevat korkokenkiä tai tytöt leikkivät Hämähäkkimiestä. Erilaisiin rooleihin tutustuminen ja niiden kokeileminen, on tärkeää oman identiteetin löytämiseksi.
Aihe tähän postaukseen löytyi yhdestä varhaiskasvattajien facebook ryhmästä, jossa aloittaja laittoi kuvan erilaisista syntymäpäiväkorteista - osa stereotypisen tyttömäisiä, toiset poikamaisia. Mielenkiinnosta luin ihmisten ajatuksia kortteihin liittyen. Yhdessä kortissa oli pitkähiuksinen pieni ballerina jonka kasvoja ei nähnyt. Kortin värit ja teema tekivät siitä kieltämättä tyttömäisen mutta kun pohdin asiaa enemmän, totesin että tämä mielikuva syntyi ainoastaan omasta ajatusmaailmastani. Kuvan lapsi olisi yhtä hyvin voinut olla pitkähiuksinen poika balleriina hameessa. Toisessa kuvassa oli kilpa-autoja ajavia marsuja. Nekään ei mielestäni suoraan viittaa ideana kumpaankaan sukupuoleen. Poikamaisen siitä tekee ainoastaan katsojan oma mieli ja ajatusmaailma. Jos katsojan ajatusmaailma siis mieltää autot poikamaiseksi leluksi. En kuitenkaan näe mitään syytä siihen, miksi kyseistä korttia ei voisi antaa tytölle. Monet kommentit olivat kuitenkin sitä, että surkuteltiin kun edelleen monet syntymäpäiväkortit ovat stereotyyppeihin pohjautuvia.
Kuva: pexels.com
Itseäni aihe sukupuolisensitiivisyydestä pohdituttaa (ja hieman jopa välillä ärsyttää) lähinnä siksi, että elämme vuotta 2020 ja joka puolella puhutaan että kaikkien täytyisi saada olla omia itsejään. Samalla monet kauhistelevat kuinka surullista on että edelleen tehdään ballerina syntymäpäiväkortteja tytöille. Tai skeitti kortteja pojille. Tai että pojat pukeutuvat siniseen ja tytöt vaaleanpunaiseen. Eli toisin sanoen; kaikki eivät saa olla sitä mitä ovat. Pojan mielenkiintoa autoihin ei välttämättä nähdä pojan omana valintana vaan jonakin vanhanaikaseen ajatusmaailmaan liittyvänä pakotteena. Samoin tyttöjen nukkeleikit.
Omat poikani ovat aina olleet stereotyyppisen poikamaisia. Meillä karjutaan kuin dinot, tutkitaan leikki autoja tuntitolkulla, potkitaan palloa ja naureskellaan pieruille. Samalla nuorempi hoivaa välillä nukkeja ja esikoinen katsoo Frozenia. Heitä kiinnostaa kokeilla kynsilakkaa kun lakkaan omia kynsiäni. Mutta mielenkiinto näissä stereotyyppisissä asioissa jakautuu noin 10%-90%. Enkä näe syytä tyrkyttää pojilleni barbeja tai nukkeja, kun se ei heitä kerta kiinnosta. Kannustan heitä mieluummin tekemään sitä mikä aidosti heitä kiinnostaa ja mikä on heistä itsestä lähtöisin. En näe syytä yrittää muuttaa heitä. Enkä katso hyvällä sitä, että heidän perinteistä poikamaisuuttaa väheksytään. Herää ajatus ja tunne siitä, että vaikka kannustamme lapsiamme päättämään itse mistä tykkäävät, niin aina sekään päätös ei ole kaikkia miellyttävä. Ja se, on surullista.
Kuva: pexels.com
Mielestäni on tärkeää puhua ja pohtia stereotyyppisistä sukupuolirooleista johtuvista normeista yhteiskunnassamme. Sukupuolisensitiivinen kasvatus on tärkeää, jotta lapsemme kasvavat sinuiksi itsensä kanssa. Että he löytävät omat vahvuutensa. Ja tiedättekö, jos puhutaan esimerkiksi leluista, niin aikuinen voi aina antaa lapsen eteen lelun mutta loppupeleissä lapsi itse päättää onko lelu leikkimisen arvoinen.
Syntymäpäiväkorttien valikoimaa voidaan laajentaa. Ei siinä mitään. Mutta eihän jooko oleteta kaikkien lasten olevan samanlaisia. Ja ennenkaikkea; eihän vähätellä muita. Sen kovaäänisen, dinoja rakastavan pojan kuoren alta löytyy yleensä myös lempeä ja sydämellinen kaveri. Ja sen hiljaisen, ponien harjaa letittävän tytön kuoren alta voi löytyä villi seikkailija. Kukaan meistä ei ole yksioikoinen. Mutta toivon, että me kaikki saisimme olla ylpeitä siitä millaisia olemme.
Kuva: pexels.com
Meidän pojat eivät ehkä kulje ballerina hameissa tai leiki nukeilla mutta se ei tarkoita että he ovat vähempi arvoisia kuin ne pojat jotka näin tekevät. Samalla kun kannustamme lapsiamme löytämään omat vahvuutensa ja mielenkiinnonkohteensa, opetamme heille toisten ihmisten kunnioittamista. Muiden huomioon ottamista, hyvänä ystävänä olemista ja kohteliaisuutta. Opetamme heidät oman arvonsa tunteviksi ihmisiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti