Tämä alkaa varmaan kuulostamaan rikkinäiseltä levyltä mutta minun on vaikea sopeutua tähän meidän väliaikaiseen asumiseen kerrostalo asunnossa. Lapset ovat sopeutuneet jo yli viikko sitten ja tuntuvat nauttivan siitä että saavat jakaa yhteisen makuuhuoneen. Minä vaan en millään miellä tätä kodiksi vaikka koko muu perhe on ihan sinut tämän kanssa.
Tiedän että tämä on vain väliaikaista ja että en saisi edes valittaa kun on ylipäätänsä mahdollisuus tehdä tällainen remppa kotona. Silti, koen että en voi peitellä tunteitani koska ei siitäkään mitään hyötyä olisi. Viikonlopun suunnitelmat menivät uusiksi pienen flunssataudin takia joten päädyimme viettämään viikonlopun kotona koko perhe. Siitä on pitkä aika kun olemme viettäneet kaksi päivää yhdessä perheenä ilman mitään raksahommia ja täytyy todeta, että tämä on tehnyt todella hyvää minulle. Ja varmasti meille kaikille. Ainakin hetkittäin tämä lainakoti on tuntunut juurikin kodilta. Ikävä on silti sinne oikeaan kotiin mutta kyllä me sinnekin pääsemme.
En ole missään kohtaa tuntenut epätoivoa tai ajatellut ettemme selviäisi tästä. Tottakai me selviämme. Tällaiselle kontrollifriikille olisi vain tärkeää tietää koko ajan miten asiat menevät. Tässä on ehkä vaadittu turhan paljon sopeutumista kerralla moneenkin asiaan.
Huomenna lähtee taas uusi viikko käyntiin ja luvassa on töitä, vanhempainiltaa ja remppakodissa uritetaan lattioita maalämpö asennusta varten. Pikku hiljaa hyvä tulee.
Kommentit
Lähetä kommentti