Tässä eräänä päivänä kuuntelin keskustelua siitä, miten ihmiset reagoivat nähdessään lastensa päiväkodin työntekijän tai koulun opettajan kaupungilla. Itselläni on tapana asiakasperheisiin törmätessä odottaa heiltä ensimmäistä liikettä. Otan kyllä katsekontaktia ja hymyilen mutta en lähde juttelemaan heidän kanssaan, jos he eivät ota minuun kontaktia itse. Kaikki kun eivät koe luontaiseksi tavaksi jutella niitä näitä päiväkodin tai koulun ulkopuolella.
Varsinkin lapsille voi olla hämmentävää nähdä vaikkapa se tuttu päiväkodin aikuinen siellä kaupan hedelmähyllyllä. Lapsilla kun voi olla jopa se mielikuva, että me päiväkodin aikuiset asumme päiväkodissa.
Itseäni ei haittaa vaihtaa muutama sana siinä ostoreissun tai kaupungilla käynnin aikana, elleivät sitten omat lapseni juuri silloin vaadi jotain erityistä tilanteessa (esim. kesken uhmakohtauksen). Tai jos minulla on kova kiire jonnekin, niin en pysähdy juttelemaan mutta silloinkin pahoittelen etten ehdi jäämään keskustelemaan, jos toinen osapuoli osoittaa että haluaisi jutella.
Saako viihteellä käydä?
Ehkä eniten pohdintoja aiheesta aiheutti kuitenkin ihmisten tapa reagoida tavatessaan vaikkapa juuri päiväkodin työntekijän yöelämässä. Monet ovat kokeneet että heitä on katsottu nenänvartta pitkin tai että heidän valintaansa viettää railakasta iltaa kaupungilla vapaana viikonloppuna, on kummasteltu vanhempien toimesta. Tavallaan asia on nähty niin, että jos työskentelet lasten kanssa, sinun ei kuulu käydä viihteellä. Ihan kuin ei olisi oikeutta omaan aikaan tai ainakaan lupaa viettää sitä omaa aikaa itse valitsemmallaan tavalla.
Itse en ole koskaan viihtynyt yöelämässä, enkä juo alkoholia. Viihdyn kotona omien lasteni kanssa, leipoessa ja lukiessa kirjaa. Olen oma itseni töissä, minulla ei juurikaan ole eroa kotiminän ja ammattiminän välillä. En kuitenkaan koskaan katsoisi vähätellen niitä pedagogeja, jotka silloin tällöin käyvät viihteellä. Siitä vaan juhlimaan lauantai-iltaa mun puolesta, kunhan olet maanantaina taas työkuntoinen.
Myös facebookia ja instagramia stalkataan
Tiedän että on vanhempia jotka käyvät tarkistamassa lastensa päiväkodin kasvattajien tai luokan opettajien sosiaalisia medioita. Itsehän olen tehnyt vanhempien stalkkausmahdollisuudet varsin helpoiksi kirjoittamalla tätä blogia.
Mutta onko oikein, että näin toimitaan? Toisaalta, kaikilla on oikeus omaan yksityisyyteen mutta samalla, jokaisella on mahdollisuus valita mitä tietoja ja kuvia itsestään julkaisee omilla some kanavillaan. On myös ymmärrettävää, että vanhemmat toimivat näin, sillä onhan se luonnollista haluta tietää millaisten ihmisten kanssa lapsesi viettää päivisin aikaa.
Itseäni pohdituttaa enemmänkin se, onko oikein tehdä päätelmiä ja arvosteluita toisesta ihmisestä tämän sosiaalisen median kanavien perusteella? Tiedämme kaikki että somessa nähdään vain murto-osa jokaisen elämästä mutta silti luomme toisistamme mielikuvia sen perusteella, mitä kenenkin kuvissa näkyy tai teksteissä lukee. Pystymme päättelemään toistemme arvoja erinäisten tykkäyksien perusteella. Voiko lapsen päiväkodin työntekijästä nähtävä biletyskuva vaikuttaa näkemykseesi henkilöstä, negatiivisella tavalla? Pitäisikö sinun mielestä näissä ammateissa toimivien miettiä myös vapaa-ajalla, millaisen kuvan itsestään antavat hoitolastensa vanhempien silmissä?
Mielestäni somen perusteella ei voi, eikä kannatakaan luoda liian suuria päätelmiä. Ihminen voi olla todella taitava työssään samalla kun voi nauttia silloin tällöin railakkaista juhlista vapaapäivinään. Vai mitä mieltä olette? Onko ok urkkia tietoja muista somen kautta? Ja saako sieltä löytyvien tietojen perusteellaa tehdä päätelmiä tästä ihmisestä? Oletko sinä joskus stalkannut lastasi hoitavan ihmisen some kanavia?
Kommentit
Lähetä kommentti